Tyttö, joka ei pidä minusta

Tänään Snellussa keskustelin ihmisen kanssa, joka ei ole pitänyt minusta ensimmäisestä koulupäivästä lähtien. Tilanne on sikäli poikkeuksellinen, että kyseinen henkilö on tästä huolimatta halukas keskustelemaan omista näkemyksistään ja mielipiteistään kanssani.

Tässä on mielestäni todella hyvä tilaisuus oppia ymmärtämään jotain tärkeää itsestäni ja muista ihmisistä - minun kun on varsin helppo olla mukavien ihmisten seurassa, mutta sitten on "hankalia" ihmisiä, joiden kanssa olemiseen tarvitsee nähdä paljon vaivaa.

Jos pystyisin edes vähän, tämän tytön kautta, ymmärtämään kuinka voisin paremmin tulla toimeen minulle "hankalien" ihmisten kanssa, tulisi se varmasti auttamaan minua paljon tulevaisuudessa.

Nörttilandia

Aina silloin tällöin osallistun myös nörttilandian puuhasteluihin. Aikaisemmin ahkera Linux-puuhastelu on siirtynyt hankkimani pienen 12" powerbook -söpöliinini myötä enemmän ja enemmän Applen ja Maccien maailmaan. Hiottujen ja syvällisesti pohdittujen design-ratkaisuiden maailma vetää vastuttamattomasti puoleensa, vaikka ei se ihan halpaa olekaan :)

Yksi Linux ja Mac -maailmojen yhdistävistä tekijöistä on kuitenkin avoimen lähdekoodin ohjelmistot. Niistä ehkä keskeisin tällä hetkellä kun on OpenOffice.org. Microsoftin Officea kun en suostu käyttämään kuin väkipakon edessä. OpenOfficen Mac-versiot ovat olleet kokoajan paranemaan päin ja niitä käyttää jo pääasiallisena ohjelmistonaan ihan mielellään. Nyt OpenOffice.org 2.0 version lähestyessä julkaisuaan on tullut tilaisuus osallistua keskusteluun ohjelmiston tulevaisuudesta. Niille, jotka yhdistelmiä ymmärtävät: Mac OS X, Cocoa, XUL, Gecko, Quartz, Cairo ja Mozilla.

Gii-iigara, lii-iina, wii-yy, ro-sii-ina

Tämä on meidän blogi, mun ja Moxin. Mä ajattelin kirjoittaa tänne jostain muusta kuin työstä. Välillä vaikka pakottaen. Joinakin päivinä elämään on vaikea tuoda muuta sisältöä kuin työn innoitukset. Tämä on siis haaste. Mikä on mun elämäni sisältö, jos se ei ole työ?

Laulu. Ylitin siinä itseni kaksi vuotta sitten aloittamalla kuoron, jokaisissa harjoituksissa, laulutunneilla ja melkein pari kuukautta sitten laulaessani Kaj Chydeniuksen "Lounatuulen laulun" ennen seitsemän askelen lupauksia. Miksen voisi tehdä sitä uudelleen? Ei tässä mitään rajoja ole! Ei - jos suhtautuu laulamiseen silmät kirkkaana unohtaen virheet, nähden vain innostavia lapsenomaisia mahdollisuuksia kokeilla jotain jännää. Koko ikänsä hullujen huoneella elänyt Adolph Wölfli oli tuottelias runoilija. Hänen runonsa Wiigen-Lied on Per Nørgårdin kuoroteoksen sanoituksena. Ja minä otin uuden haasteen. Laulan katukauppiaan soolon tässä - kirjaimellisesti - hulluttelevassa teoksessa: Gii-iigara, lii-iina, wii-yy, ro-sii-ina... Sopii mulle!