ETAPA 36, Santiago de Compostela - Negreira

distancia 24km (800km)
desnivel positivo xxm
tiempo 7:45-16:00

Tuoksujen matka

Visuaalisten nähtävyyksien lisäksi camino on ollut myös vahvojen tuoksujen ja hajujen matka. Alussa vuoristossa ilma oli raikasta ja tuntui kevyeltä. Tuuli toi tullessaan puiden ja pensaiden tuoksuja kaukaakin. Vuoriston tasaantuessa mesetaksi ilma kävi kuivemmaksi. Lähinnä kuivan heinän ja pelloille heitetyn lannoitteen hajut keskeytti ainoastaan kaupunkien liikenteen ja teollisuuden jäljet. Kumpujen ja vuoriston lähestyessä luonnon vehreys virkisti turtunutta nenää. Muutamissa pienissä vuoristokylissä reissulle tyypillisen maatalouden peruselementit pääsivät uusiin ulottuvuuksiin; lehmiä väistellessä kapeilla, talojen reunustamilla, lannan peittämillä mukulakivikaduilla oli melkein mahdotonta olla osumatta tuoreeseen tavaraan. Päästessämme lähemmäs Santiagoa Galician alueelle olemme saaneet nauttia irkkumaisemissa yrttien ja myös istutettujen eukalyptus-puiden tuoksusta. Finisterreä lähestyessämme odotamme jo innolla suolaisen meren kutitusta nenässä...

Kiitti mulle riitti!

"Espanjalaiset etäisyydet" ovat luku sinänsä. Olemme koko reissun eläneet vapaassa virrassa, sillä koskaan ei voi tietää kuinka paljon on matkaa minnekin. Ilmeisimmän esimerkin tarjoaa Euroopan tihein kahvilaverkosto.

Arvoitus: Näet viitan "Bar 100m", joka houkuttelee caminosta sivuun olevaan kahvilaan - kuinka pitkä matka baariin on?

Vastaus: Noin 400m. Tämä oli ensimmäinen viitta, joka ohjaa seuraavalle viitalle, "Bar 150m". Seuraava viitta on avoin "Bar", tarkoittaen yleensä vähintään 200m.

Eihän siinä mitään, kyllä me kävellä osaamme, mutta jos on käveltävänä reilu 25km päivän aikana reppu selässä ei huvita tehdä kovin montaa sightseeingia. Törmäsimme tähän jälleen. Mun oppaan mukaan Santiagosta Finisterreen on 73km. Tuoreemman listan mukaan matkaa onkin 90km. Mielestäni 17km heitto moisessa pätkässä on jo kohtuutonta leväperäisyyttä. Ainakin se vaikutti radikaalisti meidän suunnitelmiimme: kävely Finisterreen jää jollekin toiselle vuodelle. Emme ehdi millään kävellä sitä, jollemme halua loppuhuipennukseksi kävellä huomenna 33km ja ylihuomenna 35km tai käyttää koko loppuaikaa kävelyyn. Ei. Mulle riitti sekä pitkät kävelypäivät että mahdollisuus näitäkin pidempiin päiviin. Surullista. Harmittaa tosi paljon. Ja ottaa samalla niin maan penteleesti luonnon päälle mennä bussilla perille maailman loppuun. Mutta, kuten Mox sanoi viisaasti ja tyynen rauhallisesti, että matka ja siitä nauttiminen on tärkeintä. Me emme ole täällä suorittamassa vaellusta vaan nauttimassa olostamme. Sen kyllä tajusin itsekin, kun tarvoimme tänään polttavassa helteessä eteenpäin. Huomenna bussilla eteenpäin. Saa nähdä jääkö kävelymme tähän.

ETAPA 35, Arca - Santiago de Compostela

distancia 20,5km (776km)
desnivel positivo 240m
tiempo 5:30-11:10

Unelmia

Yksi innoittaja tälle reissulle oli ensimmäinen opiskeluvuoteni TaiKssa, 1997-8. Eräällä taidehistorian luennolla innostuin Santiago de Compostelan arkkitehtuurista. Jollain toisella luennolla meidän piti määritellä 3 paikkaa, jossa haluaa käydä elämänsä aikana. Kaksi oli helppoja: Utö ja Santiago de Compostela. Kolmas oli hankalampi keksiä, mikä olisi todella merkityksellinen paikka mulle. En sitten enää muistakaan minkä vedin hihasta. Utöseen purjehdimme heti ensimmäisenä kesänämme ja nyt olemme täällä häämatkallamme. Luulenpa, että kolmas paikka meidän pitää keksiä yhdessä. Ehkä se aukenee, kun tämä matka on takana. Yhdessä unelmien toteuttaminen on ainakin huomattavasti helpompaa, hauskempaa ja täydempää.

Peregrino-rituaaleja

Kiitos Jesse!


Santiagon jäämistöt


Santiagon halaus

Teimme kuten kunnon peregrinot ainakin. Kävelimme Santiagoon päästyämme suoraan Santiago de Compostelan katedraalille. Siellä suoritimme asiaan kuuluvat rituaalit. Kiitimme heti oven suussa Jesse-patsasta turvallisesta matkasta ja painoimme kätemme lukemattomien ihmisten kiveen kuluttamaan kädenpainaumaan. Tervehdimme otsatusten arkkitehti Maestro Mateota saadaksemme viisautta osaksemme. Katsastimme herra Santiagon (todennäköiset) jäämistöt hopea-arkussa. Ja haimme compostelamme, eli todistukset camino francésin pyhiinvaelluksesta. Sen mukaan mun latinankielinen nimi on Catherinam Soini, aikas ylevä. Moxille ei löytynyt vastinetta, Mox Soini vaan, ainutlaatuinen sellaisenaan. Tekemäti jäi Santiago-patsaan halaaminen, kun jonoa oli koko alttarin ympäri, n.50m. Ehkä myöhemmin. Messu oli hieno lauluineen, yhdessä laulaminen erilaisten menojen välissä onkin parasta antia. Sitten tähän mennessä parhaan kalalounaan (maukkain ja kasvispitoisin) kautta upeaan linnamaiseen albergueen. Tunnelma on täällä leppoisa, kun ihmiset ovat onnellisia saatuaan toteutettua unelmansa. Meidän unelmamme on pidennetty ja saa jatkoa. Täällä nyt lepäilemmekin rinta rinnan vanhoissa sairaalasängyissä ja keräämme voimia uudelle merentuoksuiselle seikkailulle Camino de Fisterralla. Tuntuu hyvältä, kun saa vielä jatkaa matkaa, aloittaa uusi polku alusta.

Santiago de Compostelan katedraalissa

Istumme Santiago de Compostelan katedraalissa odottamassa pyhiinvaeltajien messun alkamista klo12. Olemme yhden etappimme päässä, kaksi yksilöä reilun 90 000 ihmisen joukossa, jotka tekevät vaelluksen vuosittain. Olemme hyvässä kunnossa, väsyneitä vain pitkästä matkasta ja tämän aamun aikaisesta herätyksestä. Inhimillistä. Vaikka matkamme syy ei ole uskonnollinen, 776km kävelyn jälkeen vaelluksen päättymiselle pyhitetty hetki yhdessä muiden peregrinojen kanssa on paikallaan. Kaikki kokoontuvat osallistumaan messuun. Syynsä kullakin, kuten matkan teossakin. Joillekin tämä on se ultimatum. Mulle itse matka, matkalla oleminen, on olennaisinta. Ainakin nyt tuntuu siltä, kun huomenna aiomme jatkaa matkaamme ja kävellä aina maailman loppuun asti.

ETAPA 34, Melide - Arca

distancia 33km (755,5km)
desnivel positivo 450m
tiempo 6:55-16:20

Huomenna Santiagoon!

Olemme todella edenneet niin pitkälle, että huomenna saavumme Santiagoon. Tänään teimme oman ennätyksemme, kun kävelimme 33km. Aikamoinen matka, mutta se meni ihan sutjakasti.

6:00 herätys, aamutoimet, esiaamiainen: 1/2 appelsiini ja myslipatukka
6:55 kävely, n.10,5km
9:15 aamiainen @ Ribadiso: bocadillos con gueso, cafe con leche
9:45 kävely, n.10,5km + vaatteiden vaihto kevyempiin, venyttelyjä
12:30 cocacola @ Calle
12:50 kävely, n.4km + venyttelyjä
13:40 lounas @ Salceda: tortilla con patata, cerveza con gaseosa, aqua
14:15 kävely, n.8km + venyttelyjä
16:20 kirjautuminen albergueen, asettautuminen, suihku, vaatteiden pesu
17:45 kauppa: vettä, appelsiineja, jäde
18:00 kokoontuminen suomalaisseurueen kanssa (7 peruskoulun ja lukion opettajaa), menu del día yhdessä
21:45 iltatoimet, oppaiden lukua ja seuraavan päivän suunnittelua
22:45 nukkumaan

Tämän tyyppisestä on muodostunut aika tavallinen rytmi meidän reissuillamme. Se tuntuu mukavalta ja johtanee meidät aina Finisterreen asti. Olennaista on suht pitkät kävelypätkät ja lyhyehköt tauot. Niin jaksaa hyvin ja pitkät. Se ei tosin alussa onnistunut vaan on edellytänyt kävelyyn tottumista ja oikean yhteisen rytmin löytymisen.

ETAPA 33, Hospital de la Cruz - Melide

distancia 29km (722,5km)
desnivel positivo 370m
tiempo 6:45-15:15

Suomalaiset peregrinot

Matkamme varrella emme ole juurikaan törmänneet muihin suomalaisiin. Kuulimme muilta peregrinoilta, että pari kolme on samaan aikaan liikkeellä, mutta emme kohdanneet. Nyt muutaman viimepäivän aikana olemme tavanneet kaksikin suomalaista naisparia. Kummatkin tosin kävelevät viimeiset 200km pitemmän matkan sijaan. Tämän Melide-kaupungin ison alberguen vieraskirjoista löytyy lisääkin meikäläisiä muutamia päiviä aiemmin. Vaikka yleisesti ottaen ei oman maan ihmisiä ole osannut edes kaivata, on nyt ollut ihan mukavaa vaihtaa kokemuksia omalla äidinkielellä.

Pulpoa puputtamassa

Melide on erikoistunut mustekalaan, pulpoon, vaikka kaupungista on kaiketi vielä n.60km merenrantaan. Kun kerran oppaissa moneen kertaan ylistettiin paikallisia mustekalaravintoloita, pitihän meidän kokeilla. Jotenkin en ole koskaan ystävystynyt meressä mönkivien otuksien kanssa ja nytkin meinasi mennä pupu pöksyyn mustekalan omintakeisen ulkomuodon takia. Ei muuta kuin rohkeasti maistamaan. Espanjalaisella paprikalla ja oliiviöljyllä sivellyt palat ovat kyllä hyviä, tummemmat ja ohuemmat lonkerot maukkaimpia. Paikallinen valkoviini sopii sen kaveriksi. Tulipahan puputettua. Kyllä mä silti edelleen olen eniten kasvisten ystävä. Vieressä makoilevat suolassa ja öljyssä paahdetut pienet vihreät paprikat vetävät kirkkaasti pidemmän korren. Ai ai. Niitä voisi syödä vaikka kuinka ja paljon. ¡Muy ríco!

ETAPA 32, Barbadelo - Hospital de las Cruz

distancia 29km (693,5km)
desnivel positivo 350m
tiempo 7:30-15:30

Kuin Suomen suvessa

Galicia poikkeaa ilmastoltaan ja kasvustoltaan muusta Espanjasta. Muualla asuville espanjalaisille varmaan outo juttu, mutta meille suomalaisille niin kovin tuttua. Heinäkuun lämpötila liikkuu 12-22 asteessa. Sadetta tulee keskimäärin joka kolmas päivä. Täällä onkin sanonta: "toivo aurinkoa ja varaudu sateeseen". Kävelyn kannalta sää on oikeastaan ihanteellinen. Olemme vielä säästyneet sateelta. Lämpötila on juuri 20 asteen paremmalla puolella ja on melko pilvistä. Hyvin matka taittuu. Juuri ohitimme kilometritolpan, joka sanoi että on 86km jäljellä Santiagoon.

ETAPA 31, Triacastela - Barbadelo

distancia 23km (664,5km)
desnivel positivo 300m
tiempo 7:15-17:30

Taistelija

Erään innokkaan kommentoijan, juha tapion, innoittamana tässä kuva yhdestä monista caminon taistelijoista. Kuva on otettu viikko sitten maanantaina, jolloin olin jo täysin kyllästynyt mesetan yksitoikkoisuuteen. Olen katsomassa kukkulan päältä kohti alla siintävää Astorgan kaupunkia ja lupaavia vuoristoja kaupungin takana.

Triptyykki

Sanotaan, että Camino de Santiago jakautuu kolmeen osaan. Valmistautuminen sijoittuu alkumatkaan, kuolema mesetalle Burgosin ja Léonin välille, ja jälleensyntymä Léonista kohti Santiagoa. Näin olen kokenut.


Valmistautuminen. Alun viattomuus. Sukellus näkymättömään. Odotus ja ihmetys siitä, mihin olen menossa, mitä olen tekemässä.


Kuolema. Tappava jatkumo. Loputtomalta tuntuva kärsimys. Sitkeys ja luovuttaminen samassa. Rajallisuuden kohtaaminen, sen myöntäminen. Yksinäisyys.


Jälleensyntymä. Uusi heräävä mahdollisuus, ehkä sittenkin. Uudenlainen keveys. Menneisyyden voima ja uuden alun kirkasotsaisuus. Elämä jatkuu.

Omistan tämän triptyykin taivaan vapaana liiteleville pilville ja ystävällemme Pilville.

ETAPA 30, O Cebreiro - Triacastela

distancia 21km (641,5km)
desnivel positivo 700m
tiempo 7:10-14:30

Kohtaamisia

On se merkillistä miten sitä aina törmää samoihin ihmisiin. Jokainen kulkee omaan rytmiinsä ja joskus rytmit kohtaavat. Ihan kuin ihmisten välillä olisi jokin näkymätön yhteys. Tapasimme Jannen ja Mathewn O Cebreirossa, vaikka heidän piti tehdä lyhempi päivämatka ja jäädä matkan jonnekin varrelle. Törmäsimme heihin taas matkalla Triacastelaan ja totesimme perillä, että satuimme samaan neljän hengen huoneeseen alberguessa, yhdessä niistä neljästä. Sitten vielä, kuin piste i:n päälle, menimme sattumalta samaan paikkaan illalliselle. Merkillistä. Näin on käynyt monien ihmisten kanssa. Ihmisistä muodostuu ryhmiä, jotka vaeltavat eteenpäin rinta rinnan. Jonkin aikaa, ja sitten taas matkat erkanevat.

ETAPA 29, Villafranca del Bierzo - O Cebreiro

distancia 29,5km (620,5km)
desnivel positivo 780m
tiempo 6:40-15:30

Sin mochila

Jälleen matka vie kohti taivaita, kun olemme valloittamassa Monte Zebreiroa. Sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo. Jos näin on, niin ehkä se kertoo että me olemme oppimiskykyisiä. Otimme nimittäin tilaisuudesta kiinni ja kuljetutimme reppumme 2,5€ hintaan vuoren huipulle. Aina ei siis tarvitse mennä siitä, missä aita on korkein. Ja mikä autuus! Vapaus! Sin mochila - ilman reppua yhden kokonaisen päivän! Askel olikin kepeä eikä tarvinnut pitää niin paljon taukoja kuin yleensä. Olimme vielä täysissä voimissa, kun monen kilometrin jyrkän kapuamisen jälkeen nousimme huipulle. Ja vielä ihmisten ajoissa. Palveluyhteiskunta on pienen peregrinon suuri ilo.

ETAPA 28, Ponferrada - Villafranca del Bierzo

distancia 22,5km (591km)
desnivel positivo 175m
tiempo 6:45-15:00

Peregrino telkussa

Kävellessämme erään pienen kylän läpi caminomme varrella, osui paikalle sattumalta matkaohjelmaa tekevä espanjalainen tv-porukka "Ruta en España". Paikallista ravintoloitsijaa haastateltuaan he iskivät silmänsä meihin ja halusivat tietty saada kansainväliseen levitykseen tulevaan ohjelmaan vähän ulkomaista väriä. Ehkä joku kaunis päivä espanjaa höpöttävä "Mos" näkyy pari sekunttia telkussa :) Oli pitkään leveä hymy päällä kun improvisoidussa haastattelussakin sain keskusteltua luontevasti espanjaksi.

Taidepläjäys

Jaoimme Jannen ja Matthewn kanssa kesäpäiväntasauksen mystisen valoilmiön. Siitä sitten juttu alkoi luistamaan ja selvisi, että Janne (tanskalainen tyttö) opiskelee Performance designia. Hän on valmistelemassa vuorovaikutteista taidenäyttelyä. Innostuin olemaan mukana ja sain tehtävänannoksi seuraavan: kirjoita runo tai kirjoitelma, käytä lähtökohtana sivun yläreunassa olevaa sanaa, laita seuraavalle sivulle uusi sana. Näin peregrinojen teksteistä syntyy vuoropuhelu, joka on teoksen ydin. Tekstit annetaan eri taiteilijoille, jotka luovat niiden pohjalta musiikkia, kuvia jne. Mielenkiintoista nähdä, joskus hamassa tulevaisuudessa, miten peregrinojen maailmaa tulkitaan ulkopuolisen silmin.

ETAPA 27, Manjarín - Ponferrada

distancia 23,5km (568,5km)
desnivel positivo 950m
tiempo 8:10-17:40

1517m korkeuksista

Tänään ohitimme koko vaelluksemme korkeimman kohdan 1517 metriä merenpinnasta. Ilma oli erinomaisen raikasta ja kevyttä, erittäin sopivaa suomalaisilla keuhkoille. Maisemat avautuivat violetinsävyisinä ja pehmeän kumpuilevina, houkutellen kierimään rinteitä alas. Mieli lepäsi avaruudessa. Mutta... Matka jatkuu eteenpäin. Jouduimme sukeltamaan saastepilven läpi Ponferradan laaksoon. Elämä alhaalla on matalampaa.

Cruz de Ferro

Oi ikiaikaiset vuorten jumalat! Me olemme tulleet nöyrimmästi pyytämään lupaanne ja suojelustanne kulkea vuorten yli. Olkaa hyvät ja ottakaa vastaan vaatimattomat lahjamme, kivet jotka olemme tuoneet Suomesta mukanamme. Kiitos.

ETAPA 26, Santa Catalina de Somoza - Manjarín

distancia 21km (545km)
desnivel positivo 550m
tiempo 7:20-16:00

Kukkokukkuu!

Tämä matkamme on ollut myös vahvasti äänimaisemien matka. Vuoristoissa suhisee tuuli ja puut, tasangoilla humisee heinä ja moottoritiet. Maatilojen ääniä kuuluu vähän väliä; lehmiä, lampaita ja muita. Joskus sadekin ropisee ja ukkostaa. Kaksi mieleenpainuneinta ääntä ovat kuitenkin kukkojen kieunta aamuisin kuuden aikaan kävellessä sekä käkien kukunta kaukaisistakin metsistä.

10 kuukauden kunniaksi

Mun äidillä, Tuulalla, ja Ismolla oli juuri 10v hääpäivä. Meillä on tänään 10kk hääpäivä. Jostain pitää aloittaa. Ihan kuin sen kunniaksi päädyimme lounaalle keskiaikaiseen maan jumalattaren ravintolaan, La taberna de Gaia. Isäntä Enríque oli rakentanut koko tilan ja luontoperäiset veistokset. Emäntä loihti aivan uskomattoman herkulliset ja jättimäiset annokset meille nälkäisille peregrinoille. Ja lihaa eikä suolaa siinä oltu säästelty. Keskiaikaisen musiikin soidessa nautimme olostamme täysin siemauksin. Tästä on hyvä jatkaa.

ETAPA 25, Hospital de Órbigo - Santa Catalina de Somoza

distancia 27km (524km)
desnivel positivo 135m
tiempo 7:00-16:00

Tyhjyydestä ylöspäin

Mesetan tasaisuus on todella tyhjää pitkänpäälle. Huomasin sen vasta kun pääsimme pois ylängöltä kohti Cordillera Cantábrica vuoristoa. Monet asiat toistavat itseään aivan kun ne olisi saanut vaikutteita ympäristöstä: ruoat ovat kaikki tasaisen ylirasvaisia, kulttuurinähtävyydet monesti ylimainostettuja, käveleminen tuntuu arkiselta puurtamiselta, peregrinojen tutut kivirakennelmat ja kirjoitelmat puuttuvat, ihmiset sulkeutuvat itseensä kuin suurissa kaupungeissa, samalla uusia peregrinoja liittyy kävelijöiden joukkoon yhä enemmän hamuamaan kohti Santiagoa. Tyhjyys antaa toki tilaa sille mikä sitä tarvitseekin, mutta kyllä siihen yksitoikkoisena kyllästyykin. Vuoriston moniulotteisuus, arvaamattomuus ja haasteet ovat todella tervetulleita! Huomenna kapuamme taas ylöspäin.

250km Santiagoon

Olemme päässeet matkallamme Astorgaan asti ja istumme kahvilassa suojassa hirmusateelta. Paikalliset sedät seisovat nenä kiinni ikkunassa ihmettelemässä veden virtausta kadulla. Meillä on siis jäljellä 249km Santiagoon, noin 10 päivää. Takana on 24 päivää ja 514km. Loputtomien tasaisten peltojen (meseta) jälkeen olemme pääsemässä uudestaan vuoristoon. Kivaa! Niin tämäkin kävelymatka vähitellen lähestyy loppuaan.

ETAPA 24, La Virgen del Camino - Hospital de Órbigo

distancia 25km (497km)
desnivel positivo 120m
tiempo 8:10-16:00

Yhdessä & erikseen

Usein ihminen on viisaampi kuin tietääkään. Me perustimme blogimme melkein vuosi sitten ja annoimme sen nimeksi Yhdessä & erikseen. Nimi nousi jostain mielen sopukasta täysin intuitiivisesti. Tämän matkan aikana olen oppinut, että avioliitto on olla yhdessä erikseen. Tiesin jo, että olemme omia erillisiä itsejämme ja jaamme elämän yhdessä. Uusi oppi on olemisen rytmi: lähempänä, kauempana; kevyemmin, intensiivisemmin; herkemmin, rajummin. Rytmi vaikuttaa mielivaltaiselta, mutta se hengittää. Sille tulee antaa tilaa - sitä pitää kunnioittaa - siihen voi vaikuttaa kun kuuntelee herkästi. Joka tapauksessa rytmi on olemassa; on turha odottaa tasaisuutta. Rytmi on rosoisen kaunis. Me sen teemme yhdessä ja erikseen.

ETAPA 23, Mansilla de las Mulas - La Virgen del Camino

distancia 25,5km (472km)
desnivel positivo 120m
tiempo 6:15-18:10

Uusia kuvia ja merkintoja

Hei kaikki innokkaat blogin lukijat!

Uusia blogi-merkintoja on taas laitettu nettiin ja vanhoja korjattu. Myoskin uusia kuvia on tullut. Muutama niista nakyy tassa blogissa, muihin paasee kasiksi yhta kuvista klikkaamalla.

Huomatkaatten myos, etta vanhatkin blogin viestit paivittyvat usein, eli kannattaa katsella uudestaan myos muitakin kuin ylinta viestia :)

Ja kommentoikaa ihmiset enemmankin, on tosi kivaa lukea teidan viestejanne taalta espanjasta!

Tavaratalossa

Olemme nyt kulkeneet 490km päästäksemme... tavarataloon! Tämä paikallinen stockmann on joku ulkomainen ketju (Corte Inglés), täällä Pohjois-Espanjassa ei taideta ymmärtää tavaratalojen päälle, vaan jokainen pikkuputiikki on itsessään minisekatavarakauppa; rautakaupasta voi ostaa kaikenlaista porakoneesta vauvan tuttiin. Löytäjän paratiisi, mutta aika toivotonta jotain tiettyä asiaa etsivälle turistille.

ETAPA 22, El Burgo Ranero - Mansilla de las Mulas

distancia 18,5km (446,5km)
desnivel positivo 120m
tiempo 8:10-14:00

Vaikutelmia

Katja: Käveleminen edellyttää ihmiseltä monta ulottuvuutta.
Mox: Pitkää pinnaa?
K: Niin, lyhytkin on joskus paikallaan.
M: Silloin kun hölmöilee väärässä paikassa.
K: Ja Arte de Ampollas -festivaaleilla.
M: Noh, liika ei edistä matkaa.
K: Liian pitkällä tuhoaa itsensä.
M: Mutta yksi pacharan päivässä toimii.
K: Nyt päästiin asiaan!
M: Naiselle kelpaa vino ja cerveza.
K: Kaikenlaiset toimivat huoltotoimenpiteet ovat tervetulleita.
M: Vaseliinilla kantapäätkin luistaa.
K: Ulottuvuudet otsan ja kantapäiden välillä.
M: Mieli luistaa kun muistaa Santiagon
K: Ja Finisterren maailmanlopun.
M: Sen pituinen se.

ETAPA 21, Sahagún - El Burgo Ranero

distancia 18km (428km)
desnivel positivo 90m
tiempo 8:30-15:00

Myrskya karkuun puolivalissa

Paasimme hitaan varmasti liikkeelle aamulla painostavaan ja hiostavaan kuumuuteen. Viime paivina lampotila on pyorinyt 27-30c:n valilla ja ukkosta on ollut ilmassa. Tanaan me olimme kaikessa rauhassa kavelemassa eteenpain selat likomarkina, kun ukkonen alkoi nousta taivaalta tummanpuhuvana. Varit olivat aivan uskomattoman syvia ja kontrastit upeita. (Piirsin jo yhtena paivana, pitkasta aikaa, ehkapa innostun enemmankin kun ymparisto on niin inspiroiva.) Tyynta ennen myrskya ja sitten rankkasade. Kiiru tuli alta pois ettei salama paase iskemaan mesetalla korkeimpaan mahdolliseen eli jompaan kumpaan meista. Parin kilometrin paasta loytyi baari, jossa kuivattelimme itsejamme ja odottelimme myrskyn loppumista. Sitten saimmekin todistaa kuivaakin kuivemman mesetan jokien ja ojien kohinaa. Kaikki on mahdollista. Mesetan pitaisi olla sita kuuminta ja kuivinta aluetta. Ehka. Me taalla vaan rammitaan latakoissa. Ja pitkalle olemmekin paasseet silla puolivali on nyt ylitetty seka Santiagoon etta Finisterreen. Ihmeellista, etta se matka taittuu vaikka vaan kavelee haaveilematta sen kummempia. Saa nahda minne yhteinen matka vie. Olo on rento ja askel kevea.

Kulttuurialbergue

Espanjalaiset ovat varsin taitavia yhdistelemään luovasti asioita toisiinsa. Esimerkiksi tämä vanha luostarikirkko, jossa yövyimme, on nykyään yhdistetty matkailijoiden albergue ja kulttuurikeskus. Meidän 80 hlön majoitustilat on sijoitettu noin 5 metrin korkeuteen rakennettuun välikerrokseen, avotilaan, jonka katto on noin 10 metrin korkeudessa. Alakerrassa on yhdistetty kulttuurikeskuksen palvelupiste ja alberguetoimisto. Lisäksi osassa rakennusta on välikerrokseton tila, joka toimii teatterinäyttämönä ja katsomona.

ETAPA 20, Calzadilla de la Cieza - Sahagún

distancia 22,5km (410km)
desnivel positivo 90m
tiempo 7:00-14:20

Adobeja hobbittimaassa

Mesetalla on niin jarkyttavan kuivaa, ettei edes kivi kasva :) Maa on tasaista muodoltaan ja paaosin savea. Siita on sitten hyva tehda myos rakennukset, kun ei muutakaan ole. Kuvassa rakennetaan uutta albergueta Moratinoksen hobbittikylassa. Peregrinot jonkun tietavaisemman opastuksella tallaavat savea, heinaa ja vetta. Sitten seosta taitellaan kuin lehtitaikinaa useaan kertaan. Seokseen lisataan vetta tai muita tarvittavia aineita, tallotaan, taitellaan jne. kunnes tulee sopivan sitkea seos. Seos muotoillaan tiiliksi, joita kutsutaan adobeiksi. Ihan hauska nimi Photoshopin valmistajalle ;) Tiilista tehdaan taloja. Hyva juttu tassa perinteisessa rakennustavassa on se, etta taloja on helppo paikata samalla aineella: lisaa vain seosta aukkokohtaan ja homma on hoidettu. Tuttu juttu myos Afrikassa kayneille.

ETAPA 19, Carríon de los Condés - Calzadilla de la Cueza

distancia 17,5km (387,5km)
desnivel positivo 90m
tiempo 6:30-11:30

Elämäntapaintiaanit

Kuten niin monessa muussakin paikassa, täälläkin matkaajista löytyy oma hippeilevä porukkansa. Heidän jonkinlainen tähänastinen ennätyksensä on vain 4km päivämatka... He jäivät juttelemaan baariin ja illan tullen ystävällinen baarimikko tarjosi yösijan hänen takapihallansa, taivasalla. Toinen mahdollinen matkustustapa on nukkua yönsä hostelleissa, sisätiloissa ja ilman ylimääräisiä kuorsaajia seurana, kuten eräs ranskalainen eläkepari tekee. Meille tuntuisi sopivan parhaiten elämä albergueissa, yhdessä muiden matkaajien kanssa. Välillä tykkäämme tosin vetäytyä hostellin rauhaan ja varmaan vielä jonkin yön vietämme taivasalla.

Ei tavoitteita

Luopuminen on vaikeaa. Kaikin puolin. Ja varsinkin mulle, kun on kyseessa tavoitteet. Olen opetellut luopumista, ihan vain harjoittelunkin vuoksi, viimeisen puolentoista kuukauden ajan. On ihan jarkevaa ja mielenterveyden kannalta suositeltavaa luopua tavoitteista, jotka tuovat pahan olon. Tanaan kavelimme 9km vahemman kuin olimme tavoitelleet. Mun rakot oikuttelee edelleen ja Moxilla oli jostain syysta masu tosi kipea. On turhaa yrittaa vakisin eteenpain. Se ei ole sen arvoista. Olen myos luopunut PAKOLLISESTA ja pakkomielteisesta tavoitteesta paasta Finisterreen tai Santiagoon. Matkan tekeminen on tarkeampaa, ja jos se ei onnistu tana vuonna loppuun saakka, sen aika ei yksinkertaisesti ole viela. Voimme jatkaa joku toinen vuosi taivallustamme. Tahdonvoimalla ja sisulla saa vain pahaa aikaan, on aika opetella elamaan itselleen suopeasti. Tama on minulle taysin uusi ajatus. Saa nahda mihin se johtaa.

Toinen lepopaiva

Kavimme tavaroitamme lapi ja paatimme luopua kaikesta turhasta. Laitoimme postiin 3230g tavaraa: opaskirjan kaytettyja sivuja, tarpeettomia hoitotavaroita, Moxin makuupussin (albergueissa on viltteja) ja mun kannykan. Kevyempi reppu toivottavasti auttaa matkallamme eteenpain myos kevyemmalla ololla.

ETAPA 18, Boadilla del Camino - Carrión de los Condes

distancia 24,5km (370km)
desnivel positivo 100m
tiempo 6:55-16:00

Apu on lähellä kun hätä on suurin

Mittasin tänään askelmääriä. Kilometrillä otan n.1500 askelta riippuen maastosta ja jaksamisesta. Tänään tuli tallustettua melkein 37000 askelta. Ei siis mikään ihme, että tottumattoman kroppa on kovilla. Ensin oli lihaskipuja, sitten jänteissä jäykkyyttä ja nyt viimeisen viikon olen saanut kärsiä ihon takia. Säärien auringosta ja hiekasta tullut ihottuma on vielä siedettävä, mutta valtavat rakot estävät normaalin kävelyn. Välillä matka taittuu itkien, joskus vihan sekaisella sisulla, kunnes saan käveltyä jaloista tunnon pois. Jatkuva kipu alkaa viedä kaikki voimat ja huomio kiinnittyy vain selviytymiseen. Se ei oikein ole häämatkan idea ;) Päätimme siis pitää huomisen välipäivänä, että saisi hoidettua itseään kuntoon. Ihana ranskalainen eläkeläispariskunta tiesi neuvoa hoitokeinon: paina punaista Mercurochrome-ampullia rakolle (kuivattaa) ja sitten kävelyä varten Compeed-laastari (se ei auta pelkästään, kokeiltu!). Sain rouvalta ampullin ja sidetaitoksia, jotta pääsin jo hoitamaan tänään rakkoja. Tuntuu upealta, kun ihmiset ovat niin avuliaita ja empaattisia. Se tekee olon suunnattoman kiitolliseksi ja nöyräksi. Ainakin tällä caminolla maailma on hyvä paikka elää.

ETAPA 17, Castrojeriz - Boadilla del Camino

distancia 19km (345,5km)
desnivel positivo 150m
tiempo 6:55-13:30

Värien matka

Espanjalaisen camino-opaskirjamme anti (käytännön asioiden lisäksi) voidaan tiivistää kahteen asiaan. Runsaan matkanvarrelta löytyvän arkkitehtuurin esittelyyn (romaaniset sillat yms, 1000-luvun ja myöhemmät keskiajan rakennukset ja kirkot) sekä eri maakunissa olevien värien esittelyyn. Aloitimme matkan karuhkosta, mutta värikkäästä, pääosin vihreästä vuoristosta (Navarra). Sitten laskeuduimme vaalean vihreille, kumpuisille pelloille. Vilja ja heinä olivat vasta nuoria. Olemme kulkeneet ohi kuivempien ja keltaruskeiden alueiden, jossa myös viiniä paljon viljellään (Rioja). Käväisimme myös punaisen mullan ja vehreän Burgosin alueella, jonka laidalla alkoi meseta, loputtoman tasainen ylänkö, jonka katkaisee vain ajoittain käväisyt muutama 100m alemmalla tasangolla. Nyt täällä Palencian puolella vilja on kypsynyt kullan keltaiseksi, välillä tavoitellen maan jopa puhtaan valkoisia sävyjä

Uusi elämä

Olemme tavanneet matkallamme monta ihmistä, jotka ovat luopuneet suurista asioista. Susanne ja unkarilainen maantieteilijä jättivät kaiken kotimaihinsa ja lähtivät rajattomalle caminolle reppu selässään etsimään elämälleen uutta merkitystä. Maria Christina jätti ulkoisesti loisteliaan elämänsä pian miehensä kuoleman jälkeen 1990-luvun alussa. Ensin jäi urheiluauto, sitten timanttikorut, luxusasunto, ystävät ja kaikki. Hänen elämässään ei ollut mitään vikaa, mutta hän ei kokenut sitä omakseen. Niinpä hän jätti kaiken ja otti uuden elämän vastaan. Hän kulkee henkistä tietä syleillen kaikkia maailman uskontoja. Hänen olemuksensa on täynnä rauhaa. Onnellisuus ja hyväntahtoisuus ympäröi häntä. Hän rakastaa vapautta. Liberté!

ETAPA 16, Arroyo de San Bol - Castrojeriz

distancia 15km (326,5km)
desnivel positivo 150m
tiempo 6:45-12:10

Tyhjyys. Vapaus. Oleminen. Tuska. Ilo. Haikeus. Tila.

Minä. Me. Kaikki. Ei kukaan.

Muutos on tapahtumassa. Sen tuntee luissa ja ytimissä. Kun ottaa itselleen aikaa ja poistaa turhat asiat elämisen arjesta, alkaa tapahtua. Minua pelotti tulla tänne oikeastaan kahdesta syystä: en ole koskaan ollut 2 viikkoa pidempään ulkomailla ja minulle paikat ovat tärkeitä, määritän itseäni paikkojen kautta. Kun lähdin tälle matkalle, kyseenalaistin molemmat asiat. Nyt olemme olleet kohta 3 viikkoa reissussa ja tuntuu että ajalla ei ole merkitysta, vain sillä miten on. Toisaalta paikallakaan ei ole merkitystä. Se on todella vapauttavaa, kun kaikki mitä itsellä on mukana on 8kg:n repussa. Ei ole asunnon tai hotellin tuttuja seiniä, venettä purjeineen, kiviä kotipolulla. On vain mitä on tässä hetkessä. Epäolennaiset karsiutuvat pois ja voi keskittyä tähän mitä on.

Tyhjyys mesetalla on kaikki. Mahdollisuus.

ETAPA 15, Burgos - Arroyo San Bol

distancia 23km (311,5km)
desnivel positivo 280m
tiempo 6:50-15:45

Vaistot ohjaa

Burgosista n23km eteenpäin on mystinen paikka, joka vetää puoleensa. Meidän piti vain pysähtyä kastamaan jalkamme parantavaan lähteeseen, joka takaa terveet jalat loppumatkalle Santiagoon (niin perimätieto opettaa). Niin kuitenkin kävi, että jäimme yöksi tänne San Boliin. Täällä sotketaan kaikkia uskontoja ja elämänkatsomuksia tilanteen mukaan, etsitään elämää. Joku voisi sanoa tätä ihan oikeutetusti hippikommuuniksi. Minä näen tämän keitaana - mesetalla ja elämässä. Olen onnellinen, että vaistot johtivat tänne ammentamaan vapautta, pysähtymään hetkeksi näiden ihmisten kanssa.

ETAPA 14, San Juan de Ortega - Burgos

distancia 27,5km (288,5km)
desnivel positivo 125m
tiempo 6:40-18:20

Naku-uinnilla

Monen tunnin kävely helteessä ja viereemme ilmestyy joki. Hmm, mitähän siitä voisi keksiä? Etsimme sopivan suojaisan paikan ja heitimme kelteisille. Sitten ihanan raikas pulahdus viileähköön veteen. Mikään ei ole sen parempaa nuutuneille jaloille :)

Sadetta!

Seitsemääntoista päivään täällä ei ole meidän päälle satanut, vaikka sääennustukset ovat sitä usein luvanneet. Nyt oli jo aikakin. Tänään päivällä lämpötila varjossa on ollut 30 asteen hujakoilla ja aurinko porottanut tietty koko kävelymatkan (28km, lähtö klo 6:40, perillä klo 18:20). Aamut ja yöt ei tosin ole lämpimiä; vielä kuuden maissa kävelemään lähtiessä lämpötila on 7 tienoilla plussalla. Vuoristossa tuulisella säällä edes fleece-takki ei meinaa riittää, vaikka reippaasti käveleekin.

Iñakin baari

Herra Iñaki pitää baaria. Baaria, jonne on kolme kertaa kyltti: 'bar-taberna 100m'. Ei se niin nuukaa, pääasia että kulkijan tietä viitoitetaan. Hän vietti 16v elämästään merillä ja oli ainoa espanjalainen kasti 24 hlön miehistössä. Lupsakka merikarhu tunnisti meidät suomalaisiksi, koska hän kävi merimieskoulun Turussa. Ja sitten meille piti tarjota kunnon yrteillä terästetyt ryypyt heti aamutuimaan, tuomaan voimaa vaellukseen tietysti. Juttua riitti Iñakin seikkailuista ja valtavasta määrästä ihmisiä, jotka hän tuntee ympäri maailmaa. Hän julisti meidät heti ystävikseen ja kutsui luokseen vierailemaan. Ilman yöpymismaksua, tietysti kun olemme ystäviä, ja todennäköisesti kera reippaiden illanviettojen.

ETAPA 13, Belorado - San Juan de Ortega

distancia 24km (261km)
desnivel positivo 390m
tiempo 7:15-15:00

Kokeilijan kokemuksia

Huhhuh, meikäläisen kokeilunhalu saa aina välillä meitsin tukaliin tilanteisiin. Tällä kertaa ruoan kanssa. Beloradon markkinoista nauttiessa, tilasimme kumpikin menu del dian, eli kaksi ruokalajia + jälkkäri. Halusin kokeilla jotain, mitä ei aikaisemmilta listoilta ollut löytynyt eli Callos a la Viscaya. Kysyessäni mitä se on, vastauksena tuli jotain eläimeen viittaavaa ja sormen osoitus vatsan alueelle. Noh sekä haju että maku oli sitten jotain aivan tolkutonta. Myöhemmin sanakirja ei osannut sanoa juuri mitään, paitsi pienellä luovuudella "känsän sisälmykset". Onneksi se toinen ruokalaji, paella, oli hyvää ja täyttävää...

Ensimmäinen lepopäivä

Olemme nyt kävelleet 12 päivän aikana 237km. Päivämatkojen keskiarvo 20km jää alle sen mitä kuvittelimme kävelevämme. Lepoa siis tarvitsimme ja naiseuden kunniaksi valitsimme juuri tämän päivän. Mistäs meidän päivämme sitten täyttyi? Neljän tunnin päiväunista, tvn katselusta (emme ole koskaan katselleet tvtä niin paljon yhdessä kuin täällä :) ja syömisestä.

Näytelmä:Pahojen henkien manaus

Kun palasimme illalliselta klo 21.40 törmäsimme alberguen ulkopuolella seisoskeleviin peregrinoihin ja vapaaehtoistyöntekijä Norbertiin. Emme saaneet millään hämmentyneeltä porukalta selvää mistä oli kyse. Myöhemmin selvisi: entisen teatterin näyttämö oli otettu jälleen käyttöön. Tällä kertaa lavalla oli yhden miehen manaussessio. Näytelmä alkoi aiemmin illalla, kun eräs valencialainen peregrino oli hoitanut taidokkaasti toisen rakkoja. Otteet olivat kuulemma ammattimaisen hoitajan, höystettynä suurieleisellä energiahoidolla. Hoidon päätyttyä hoitaja koki, että tilaan jäi paha henki. Hän kaappasi Norbertin viinilasin, meni ulos ja kaatoi viinin suojakehäksi oviaukon ulkopuolelle. Sitten hän ajoi kaikki ulos tilasta ja lukitsi ovet. Reilun vartin (alberguessa ovet kiinni ja hiljaisuus klo 22.00) armoitettu manaaja työskenteli salaisella tavalla. Verhotun näytelmän loputtua ovi avautui ja kaikki luikkivat häntä koipien välissä nukkumaan mahdollisimman nopeasti.

ETAPA 12, Santo Domingo de la Calzada - Belorado

distancia 22,5km (237km)
desnivel positivo 240m
tiempo 6:35-15:10

Aah, jalkahierontaa

Nämä vapaaehtoisvoimin pyörivät alberguet henkivät vanhaa perinnettä. Yöpymismaksut ovat määrältään vapaita, peregrinot ovat jutun ydin (eikä kylmästi asiakkaita) ja niissä on joku oma juttu. Beloradon juttu on jalkahieronta. Itävaltalainen Susanne hieroi mukavan jutustelun ohella jalkamme rennoiksi. Hänkin on peregrino, kuten jokainen vuorollaan parin viikon pätkän tekevä. Hän jätti liikunnanopettajan ja hierojan työnsä sekä koko omaisuutensa helmikuussa. Nyt hän on matkalla etsimässä jotain uutta näkökulmaa elämäänsä pelkkä reppu mukanaan.

Breakthrough :)

Tämän Queenin hienon biisin soidessa päässä useamman kerran tänään ja eilen on ollut mahtavaa päästä nauttimaan todellisesta olemisesta Caminolla. Nimittäin vasta nyt, 11. ja 12. kävelypäivänä on voinut keskittyä kunnolla matkaan kipeiden jalkojen sijasta. Meillä oli jalkojen lihakset rasittuneina ensimmäiset 4 päivää, sitten niiden vahvistuttua, piti jänteiden totutella uusiin liikeratoihin... Ja se jos mikä tekee kipeää. Ahkera venyttely, hierominen, tukisiteiden ja Voltarenin käyttö on vihdoin tuottanut siis tulosta: kävelynopeus on hyvä, kävelytauot lyhentyneet ja matka-aika tippunut jopa yli tunnin. Nyt ei yli 30km päivämatkat tunnu lainkaan mahdottomilta :)

ETAPA 11, Nájera - Santo Domingo de la Calzada

distancia 21,5km (214,5km)
desnivel positivo 315m
tiempo 6:50-17:30

Kaunis paiva

Jokainen paiva on omanlaisensa. Usein joudumme pukemaan aamuisin kaikki vaatteet paalle, mita mukana sattuu olemaan. Paivan mittaan vaatekerrokset vahenee, kun paiva alkaa lampenemaan. Kello 13-15 on perinteisesti siesta ja silloin onkin kuuminta. Lampoa riittaa nukkumaanmenoon asti.

Tanaan on kaunis ilma. Suomalaiselle kavelijalle sopiva. Aamulla oli jo melko lammin, kun ei tuullut pitkasta aikaa. Saimme nauttia kauniista peltomaisemista ja mieli oli hyva. Samoin kavelyfiilis erinomainen. Tassa taman paivan tapahtumia ihan aikataulun kanssa.

6:00 heratys ja aamutoimet
6:50 kavely (n.5km)
7:45 esiaamiainen: appelsiinia ja kekseja
8:00 kavely (n.1km)
8:20 aamiainen: bocadillos ja café con leche @ Azofra
8:55 kavely (n.9km)
11:00 venyttely
11:10 kavely (n.0,5km)
11:20 lounas: pinchos, virvokkeita, café con leche, suklaata + netti (saimme sirrettya n.70 kuvaa nettiin 3 tunnissa :) @ Cirueña
14:30 kavely (n.2km)
15:00 paivaunet ja valipala: loput aamiaisen bocadilloksesta, pistaaseja, suklaata
16:30 kavely (n.4km)
17:30 saapuminen albergueen, odottelua
18:00 kirjautuminen albergueen, credentialin leimaaminen, asettautuminen
18:20 suihku, vaatteiden pesu, ensimmaisten rakkojen hoitoa
19:30 ruokakauppa, leipakauppa
20:00 ruoanlaittoa alberguen yhteiskeittion touhussa
20:45 illallinen: juustotortellini, tomaattisalsakastike, maitomakkara, pistaaseja, leipaa, punaviinia, suklaakekseja + oppaiden lukua huomiselle
21:45 tiskaus ja iltatoimet
22:15 nukkumaan

Paiva oli mahtava. Kauniit maisemat, lammin muttei kuuma ilma (ehka +25c), jalat erittain hyvassa kavelykunnossa, mieli korkealla ja kerrankin oppaan aika-arviot piti paikkansa.

Nettikahvilassa

Me paasemme aina silloin talloin, ehka joka toinen paiva, netin aareen. Ihan kiva, mutta aikaa se vie tosi paljon. Taalla on hitaat yhteydet, joten reilussa tunnissa ehdimme juuri lukemaan teidan kommenttinne, kiitos :) ja siirtamaan kuvia silloin talloin.

Tassa Mox jo ahertaa koneen kanssa, ja mina istun ruoan aaressa :)

ETAPA 10, Navarrette - Nájera

distancia 16km (193km)
desnivel positivo 330m
tiempo 7:15-13:00

Peregrino-perhe

Tänään kävellessä mut täytti valtava yhteisöllisyyden tunne. Olen osa isompaa: yksi viljatähkä ei ole vielä paljon mitään mutta yhdessä kaikki muodostavat viljapellon. Kivikokoelmat on siitä konkreettinen esimerkki: peregrino toisensa perään laittaa yhden kiven kekoon ja siitä syntyy jotain suurempaa - yhteisöllinen taideteos, ei heti mutta ajan kanssa. Joku oli runoillut seinään matkan varrella: ei ole olennaista mistä on kotoisin vaan halu kulkea eteenpäin luo peregrinot ja tien Santiagoon. Samoin eräs alberguen pitäjä sanoi, että tie on tärkeä koska se kokoaa ihmiset ympäri maailmaa yhteen. Tuntuu siltä kuin peregrinot olisi oma rotunsa, yksi suuri kollektiivi matkalla kautta aikojen. Tie muuttaa ihmisiä. Kokonaisimmiksi?

Jonossa

Jaettuamme 2x30km pitkät pätkät kolmelle päivälle (3x20km), jäi tälle viimeiselle osuudelle mahdollisuus olla ajoissa perillä. Saavuimme jo puolen päivän jälkeen Najeraan ja olemme nyt pitkähkön reppujonon 15. ja 16. alberguen edessä. Yöpymispaikkamme aukeaa klo 14 aikaan eli kohtapuolin. Tällaiset lyhyet päivät ovat todella tarpeen, sillä jalat eivät ole vieläkään oikein toipuneet alkupäivien reippaasta vaelluksesta vuoristossa. Nyt huomaa että on ihan eri juttu jaloille kävellä pitkääkin matkaa muutamia päiviä, kuin suhteellisen lyhyttä (20km) joka ikinen päivä lähemmäs 40 päivää putkeen.

ETAPA 9, Viana - Navarrette

distancia 22,5km (177km)
desnivel positivo 80m
tiempo 7:30-16:30

600kmjäljellä

Olemme nyt kävelleet "Helsingistä Tampereelle" eli 177km. Jäljellä on Santiago de Compostelaan vielä 604km ja Finisterreen 73km lisää (yht.677km). Nyt ehkä voi jo sanoa yleisfiiliksestä jotain: se vaihtelee koko ajan. Monesti on ihanan vapaa olo, kun saa elää yksinkertaisesti. Välillä kaikki on toisin. Toinen päivä oli fyysisesti kaikkein rankin, koko keho meinasi räjähtää viimeisten kilometrien aikana. Neljäs päivä taas oli henkisesti raskas, kun päässä kuhisi työasioihin liittyviä huolia. Tänään, kahdeksantena päivänä, sain karvaasti kohdata oman rajallisuuteni, kun jalat on kestorajoillaan (akillesjänteet turvonneet) ja sitä myöten pelot nousevat pintaan. Luulin etukäteen, että mulle olisi henkinen puoli rankempi ja fyysinen tulisi siinä sivussa. Joku viisas sanoi, että fyysinen ja henkinen on sama tällaisella taipaleella. Ja niin se on. Tuntuu, että ne pitäisi saada tasapainoon. Sitä voi sitten harjoitella loppumatkan.