Mikä ihmisessä muuttuu neljässä vuodessa?

Menin Lempäälän Lipon Vettenmaan Raitarantaan eli Soinin suvun mökille perjantaina alkuiltapäivästä. Ja mikä näky! Pehmeästi pöllyävä lumi kimmelsi, puut olivat pukeutuneet kuuraan ja mökki lepäsi siinä kauniisti omalla rinteellään. Kyllä kelpasi lämmitellä talven syleilemää mökkiä, kantaa vettä lähteestä, tehdä vähän lumitöitä ja pilkkoa puita viikonloppua varten. Ehdin lämmittämään saunan ja laittamaan ruokaa ennen kuin sain seuraa illan jo tultua hämärän verhon kanssa. Kokoonnuimme tänne siskos-serkusporukalla eli minä, Laura, Iida, Annina ja Katri.

Viikonloppu kului saunoen, takkatulta vartioiden ja vähän ulkoillen. Syöminen sujui erinomaisesti ja piti naisväen valppaana. Jokainen toi omat bravuurinsa muiden nautittavaksi, tässä erittäin paljon sukseeta ansainnut menu:
> perjantain illallinen by Katja: espanjalaiset paahdetut vihannekset ja tuore ciabatta, jälkkärinä paikallisen leipomon Ståhlbergin rahka- ja omenapiirakkaa
> lauantain lounas by Iida: tomaattikeitto ja vuohenjuusto-aurinkokuivattutomaattitäytteiset pikkupatongit
> lauantain illallinen by Katri ja Laura: kana-feta-tomaatti-paprika-salaatti-créme fraíche-salsa-guacamole-(muistinko kaikki?)-täytteiset tortillat, Anninan mokkapalat
> sunnuntain lounas by Annina: sinihomejuusto-kanapasta

Syöminen ei todellakaan ollut mitenkään yhdentekevää, sillä elämäntilanteiden päivittämisessä oli hommaa ja siinä kului energiaa. Viimeksi tapasimme tällä siskos-serkusporukalla neljä vuotta sitten laivareissulla. Aika kuluu, ja ihminen sen mukana saa uusia muotoja. Yhtä aikaa ihmiset ovat muuttuneet joksikin uudeksi ja ihmeelliseksi - ja toisaalta me olemme juuri sitä mitä olemme aina olleet.

Mikä ihmisessä muuttuu? Ainakin ulkoiset olosuhteet voi luetella suhteellisen helposti. Ikähaarukka on muuttunut 18-28 vuotiaista 22-32 vuoteen. Kaikki ovat neljän vuoden aikana joko alkaneet opiskelemaan tai saaneet opiskelunsa valmiiksi. Jokainen on nykyisin töissä. Kaksi on mennyt naimisiin, yksi kihloihin ja yhdestä on tullut uusperheellinen. Yksi on ylennetty veljensä ansiosta tädiksi ja ainakin yksi on itse ryhtymässä äidiksi. Jokainen on ryhtynyt kasvattamaan itseään oikein rankalla kädellä ja näistä asioista se uusi elämä on monella saanut alkunsa.

Mutta ihmisessä muuttuu moni muukin asia kuin ulkoisesti määriteltävä. Mitä se on? Miten sen voi kohdata toisessa ihmisessä? Sitä ihmettelimme. Ja ehkä saamme vastauksen jonain kauniina päivänä. Kenties kun tapaamme taas.

Appelsiini-suklaakakku

Meillä jo aiemmin hyväksi testattu - ja jälleen sellaiseksi todistettu - juustorahkakakku. Kaksikerrosrakenne tekee kakusta yhtä aikaa makean ja raikkaan. Siitä riittää noin kymmenelle hengelle innostuksen mukaan.



Pohja
175g suklaakeksejä
50g voita tai oivariinia

Täyte
6 liivatelehteä
1rkl sitruunamehua
1dl sokeria
2rkl vaniljasokeria
1prk rahkaa
3dl kuohukermaa
2 appelsiinia paloiteltuna
1dl talousuklaarouhetta

Koristeluun
2 appelsiinia
suklaakarkkeja
suklaarouhetta

Peitä irtopohjainen kakkuvuoan (halkaisija 24cm) pohja pyöreäksi leikatulla leivinpaperilla.

Tee keksipohja. Hienonna keksit ja sekoita voisulan kanssa. Levitä kakkuvuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

Valmista perustäyte. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 5 minuuttia. Sekoita sillä välin rahkaan vaahdotettu kerma ja molemmat sokerit. Liota kuivaksi puristettu liivatelehti kuumennettuun sitruunamehuun ja lisää täytteeseen tasaiseksi sekoittaen. Jaa perustäyte kahteen osaan ja tee niistä maustetut täytteet.

Mausta perustäytteen puolikas appelsiinilla. Kuori appelsiinit, poista valkoiset osat, leikkaa pieniksi paloiksi ja sekoita perustäytteeseen. Lisää appelsiinitäyte keksipohjan päälle.

Mausta perustäytteen puolikas suklaalla. Rouhi suklaa ja sekoita perustäytteeseen. Kaada suklaatäyte päällimmäiseksi kakkuvuokaan.

Anna hyytyä jääkaapissa esim. foliolla peitettynä. Irrota kakku vuoasta ja koristele se esimerkiksi appelsiineillä, suklaakarkeilla ja suklaarouheella. Tarjoile viileänä.

Promootioillallinen ja -tanssiaiset + jatkot

Varsinainen juhlapäivä akteineen ja illan juhlineen oli ainutlaatuinen tunnelmaltaan. Kuin sadusta. Kaikki ihmiset olivat ystävällisiä, hyväntuulisia ja kuin yhtä. Se on tässä maailmassa ihmeellistä ja vielä ihmeellisempää taikkilaisten individualistien keskuudessa. Juhla vei mukanaan ja kaikki nauttivat olostaan. Olimme Moxin kanssa kuin yhteisen saavutuksen äärellä. Elämän.

Herkullinen ruoka sulatti alkutunnelmat Vanhalla ylioppilastalolla. Saimme nauttia kunnia-arvoisasta seurasta, kun eduskunnan puhemies Paavo Lipponen, kunniatohtoriksi promovoitu muotoilun ystävä ja edistäjä, piti puheen. Tanssijalka vipatti leppoisasti jokaisen omalla tyylillä vanhojen tanssien aikaan ja illemmalla entistä vapaammin. Nauravainen puheensorina, yksilöllisten seppeleiden leikkimielinen kommentointi, rytmitti iltaa.

Yksi palkitsevimmista kokemuksista itselleni oli huomata kuinka monenlaisten ihmisten kanssa olenkaan hyvissä väleissä. Joukossa oli opiskelukavereita, proffia, opetuksen suunnittelun kumppaneita, opetus- ja tutkimusneuvostojen jäseniä. Tuntuu hyvältä olla osa jotain. TaiKssa olen helposti kokenut itseni irralliseksi, mutta tuona iltana koin olevani osa jotain kokonaista. Säilytän sen sydämeeni.

Juhla sai täyttymyksensä, kun päädyimme jatkoille Ateneumiin, TaiKin kotiin. Sielläkään ei puheita voitu pidätellä. Yksi niistä oli omani, jonka sain pitää TaiKin suojelijalle Pallas Athenelle. Kyllä oli mieltä elähdyttävää puhua itsellensä viisauden jumalattarelle seuraavin sanoin.

Oi Sinä kunnioitettu Pallas Athene,

Jumalainen emäntämme! Meidän juhlaväkemme on onnekas. Sillä mikä voisi ihmisen mieltä enemmän elähdyttää kuin vierailu jumalattaren luona! Me olemme juhlimassa Sinulle pyhitetyssä temppelissä, Ateneumissa. Tämä on suuri kunnia meille kaikille. Täällä on meidän juuremme, täältä saimme alkuvoimamme, kun oppilaitoksemme toimi täällä aikanaan yhdeksän vuosikymmentä.

Sinun kotisi on meille erityinen!
Oi Pallas Athene, Sinä olet erityinen jumalatar!

Viisauden jumalatar! Olet taiteiden ja tieteiden suojelija. Olet meidän jokaisen taikkilaisen sydämiimme kätketty, jalot piirteesi ovat silmiimme piirretyt. Sinä suojelet meitä viisaalla katseellasi oppilaitoksemme lipusta. Meistä akateemisesti edistyneimmät ovat tänään saaneet hattuunsa Sinun kypäräsi merkiksi oppineisuudestaan. Sinä osaat yhdistää teorian ja käytännön, tiedon ja tekemisen, ainutlaatuisella luovalla tavalla. Olet ymmärtänyt, että kumpikaan näistä ei voi elää ilman toistaan. Olet valloittanut maailman viisaudellasi. Ei ihme, että olet isäsi Zeuksen lempilapsi!

Me pyydämme nöyrästi, kallis Pallas Athene, innoitustasi jatkossakin ja kiitämme kun saamme suojeluksessasi viettää saavutustemme juhlaa sinun kodissasi.

Nyt yhtykää, armoitettu juhlaväki, kolminkertaiseen eläköön-huutoon jumalaisen emäntämme Pallas Athenen kunniaksi!

Eläköön! Eläköön! Eläköön!

Promootioakti

Keskipäivällä promovendikulkueemme lähti luikertelemaan Lumeen uumeniin. Promoottori Merja Salon mukaan: "Juhlakulkueemme on saapunut tähän saliin kuljettuaan pitkän symbolisen matkan. Se alkoi maan ja ilman piiristä, kulki halki rajattomien mahdollisuuksien tyhjän universumin, johti unitilan kautta paratiisillisille Elysian niityille, muistoihin ja auringon nousuun." Tässä Sampo-salissa vieraat olivat saaneet seurata kulkuamme screeniltä. Tanssija tiputtautui katosta ja kutsui mukaansa. Kuljimme tuoksuvan ruohon päällä kohti valkeaa hevosta. Hyvästelimme tanssijan tulen ja veden äärellä. Matka oli ihmeellinen.

Harmikseni olin hieman heikkovointinen ja jouduin ajoittain keräilemään voimia kyykkysiltäni. Kurkin tapahtumia muiden promovendien jalkojen välistä. Keho hellitti, kun sain istahtaa Sampo-salin lavalle ja todistaa perinteisiä juhlallisuuksia.

Maisterit, kunniatohtorit ja tohtorit vihittiin kukin vuorollaan. Jokainen yritti pitää arvokkuutensa astuessaan vihittäväksi. Siskoni sanoi, että aikamoisen huvittavaahan tuo oli. Aikuisten leikkiä. Niin se onkin, perinteet ovat hassuja. Virallisia puheita, ylväitä ryhtejä, ovenavauksia, pompöösejä viittoja, musiikkia, kunnia-arvoisaa seuraa. Jokainen tietää paikkansa.

Sitten onnittelumaljojen jälkeen kiireen vilkkaa lounaalle ja laittautumaan illan juhliin.

Kuva: www.uiah.fi

Seppeleensitojaiset

Niin TaiKia kuin vain olla ja osaa! Muissa yliopistoissa kaikki saavat promootioaktissa laakeriseppeleen päähänsä oppineisuuden merkiksi. TaiKssa seppele suunnitellaan jokaista promootiota varten uudelleen. Tällä kertaa sen suunnitteli primustohtori Kärt Summatavet.

Hän perustaa ideansa suomalaiseen luonnon elementtiin, koivuun. TaiKin protostudion esimuotoilemat ohuet vanerilevyt annettiin koettelemaan seuralaistemme luovuutta seppeleensitojina. Levystä sai muotoilla mieleisensä seppeleen Fiskars-saksilla, enemmän tai vähemmän seppelettä muistuttavaan muotoon. Lisäksi seppeleeseen tuli sitoa koulutusohjelmaa indikoiva nauha ja polttaa TaiKin logo. Eräs tuttavani kieltäytyi osallistumasta koko promootioon monestakin periaatteellisesta syystä, mutta konkreettisena uhkana oli kuulemma mahdollisuus saada päähänsä oman kullan sitoma "saunavihta". Sitä pelkoa ei tässä versiossa ollut. Pelkoa kylläkin.

Itseänikin aluksi hermostutti mitä ihmettä tästä tulee. Minähän sitä seppelettä joudun päässäni pitämään! Muutaman yhteisen iterointikierroksen oman rakkaan seppeleensitojani kanssa ja sopivan luovan vapauden jälkeen sain pukuni tyyliin sopivan erittäin persoonalliseen päälaitteen, joka ei ihan heti seppelettä muistuta mutta muita assosiaatioita syntynee rajattomasti.