torstaina, maaliskuuta 13, 2008

Minä syön ite!


Ronja-neidille kelpasi äidin tarjoama lusikka puoleenväliin ruokailua. Sitten piti syödä itse. Ja toden totta, omin käsin kasviskanapastaa upposi neljäsosa-annos. Tyttö piti siinä ohessa huolen, että äiti pesee pöydän, syöttötuolin ja lattian.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi vinde!! Vähäks kävi näppärästi!!!! ;D Aika ihmeellistä oikeasti, että lapsi älyää tuommosen jo noin varhaisessa vaiheessa. Ensimmäisen vuoden aikana tapahtuva kehitys jaksaa ihmetyttää toimintaterapeuttitätiä aina vaan ja uudelleen!

Hyvää viikonloppua mussukat!

Katja kirjoitti...

Sama täällä, ihmetys on suurta! Ronja ymmärtää ihmeellisen paljon asioita. Tämän syömisen lisäksi toinen iso juttu on tavaroiden paikoilleen laittaminen. Sanon Ronjalle: laita se tuonne. Sitten Ronja tiputtaa kädessään olevan rasvaputkilon, vaipan, parsakaalin palan tai mikä nyt sattuu kädessä olemaan sinne minne kädelläni osoitan. Hän todella ymmärtää sanani ja eleeni, eikä se aina edes liity toistuvaan rutiiniin. Mitähän kaikkea muuta tyttö ymmärtää?

Anonyymi kirjoitti...

Niin, puheen ymmärrys tulee paljon ennen sanoja. Siksi lapselle puhuminen, tekemisen sanoittaminen, on hirvittävän tärkeää. On varmasti magee fiilis ymmärtää, että toinen ymmärtää! :D

Katja kirjoitti...

On! :)

Juuri tässä aloitin Ronjan kirjan tekemisen. Kopioin näitä tekstejä ja kommentteja muokkaamaamme pohjaan. Jossain vaiheessa lisäämme kuvia. Sitten vielä tarinat talteen sinne vuoden ikään asti ja voimmekin tulostaa koko pläjän ja sitoa ne kirjaksi. Nyt jo jännittävää huomata miten nopeasti aika menee ja asiat muuttuu. Sen takia en malta mennä nukkumaankaan...