Aamun luennolla kuuntelimme ja keskustelimme unien merkityksestä ennen tiedollisen ajattelun vallankumousta Aristoteleen aikana. Puhutaan siis ns. mystisten kulttuurien ajasta, johon kuuluu mm. Intian, Persian, Egyptin ja Kiinan vanhat kulttuurit.
Tiedollisen ja yksilöllisen koulutuksen sijasta lapsia kasvatettiin ja yhteiskuntaa rakennettiin myyttien, legendojen, tarujen ja satujen kautta. Tämä kannusti erityisesti rikkaan mielikuvituksen kehittymistä. Keskeisiä teemoja silloin olivat erilaiset eettismoraaliset tilanteet ja käytöstavat. Hyvä ja paha tulivat vahvasti esille.
Nykyään tämä niin sanottu ihmisen yö-puoli on jäänyt kovasti päivä-puolen, eli tietoisen/järjellisen ajattelun, varjoon. Onneksi lapsille vielä nykyäänkin kerrotaan satuja. Se kuitenkin tuo ihan oman elämyksellisyyden lapsuuteen.
Voisiko yö-puolen uudistaminen ja nostaminen päiväpuolen rinnalle tuoda jonkinlaista parempaa tasapainoa
nykyiseen, ihmisiä kuluttavaan elämänmenoon?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti