distancia 18,5km (154,5km)
desnivel positivo 240m
tiempo 6:40-13:00
keskiviikkona, toukokuuta 31, 2006
Joustavat suunnitelmat
Olimme tänään siis menossa Logroñoon ja noin 20km taivallettuamme tulimme tänne Vianan pikkukaupunkiin. Pienen Sparista ostetun välipalan jälkeen päätimme pistäytyä paikallisessa alberguessa levähtämässä. Kirkon kyljessä olevan kiviportaikon noustuamme löysimme niin ihanan 16 hengen ja palvelualttiin paikan, että päätimme jäädä. Maksu on vapaaehtoinen ja kolme ystävällistä vapaaehtoistyöntekijää tekee meille sekä illallisen että aamiaisen, jotka syömme koko porukalla. Nukumme lattialla futoneilla, jotka ovat tiiviisti toinen toisissaan kiinni tässä "kuuden" hengen huoneessa... Ainiin, se kuva. Siinä Katja tekee yhtä lempipuuhistaan, aikajanaa tästä matkasta.
tiistaina, toukokuuta 30, 2006
Viinilähteellä
Heti päivän alkajaisiksi, muutaman kilometrin jälkeen, saavuimme lähteelle jonka ympärillä suorastaan kuhisi vaeltajia. Harvinaisen innostuksen herätti viinilähde - Fuente del vino. Paikallinen viinikellari tarjoaa ilmaiseksi hanasta niin viiniä kuin vettä: jos mielii kävellä Santiagoon, kannattaa juoda lähteen viiniä joka tuo vahvuutta ja terveyttä (fuerza y vitalidad). Jos ei muuta niin ainakin viinin juominen vaatii tarmokkuutta, sen verran stydiä ja raakaa halpiskamaa se oli.
Peregrinolounas
Söimme tänään vaeltajien tapoihin kuuluen yhteislounaan muutaman samaan albergueen yöpymään tulleen kanssa. Kaksi italialaista teki espanjalaisista aineksista italialaista pasta carbonaraa. Me ja jenkkityttö pidimme ruoasta paljon, mutta italialaisille tuli lähinnä paha mieli. Ei ollut heidän mielestä kelvollisia raaka-aineita :)
Los Arcos
Puuh. Loputtomien kumpuilevien peltojen jälkeen olemme saapuneet Los Arcosiin. Lähestymme siis Navarran alueen reunaa ja huomenna olemmekin sitten todennäköisesti La Riojan puolella. Tänään oli "kevyt" 21,5km matka (klo 07:20 - 15:15) ja huomenna "vaan" 28km...
maanantaina, toukokuuta 29, 2006
¡Lorca!
...haga negra, luna grande...
Nyt kun olisi biisin sanat paassa niin laulaisimme taysilla Lorca-sarjaa - taytyy tyytya hyrailyyn! Olemme nimittain Lorcan kylan alberguessa kahvilla ja paivittamassa blogiamme.
Taalla on epailyttavan rauhallista, ei ollenkaan niin mystista kuin laulusarjassa :) Onneksi tarina 1200-luvulta kertoo kuinka paikalliset istuskelivat ennen kylaa olevan Río Saladon (suolajoen) penkereella ja teroittivat veitsiaan. Kysyjille he kertoivat joen veden olevan erinomaista juomiseksi. Pahaonninen tarinankertoja antoi hevostensa juoda vetta ja ne kuolivat heti. Silla silman rapayksella paikalliset miehet nylkivat hevoset itselleen. Ehkapa chorizoa varten tarvittiin lihaa. Tarinankertoja manasi paikalliset pahansuoviksi kieroilijoiksi, jotka riistavat viattomien peregrinojen kulkupelit valehtelemalla. Onneksi me kuljemme jalan ja saamme vetemme aukion luotettavasta (?) vesilahteesta.
sunnuntaina, toukokuuta 28, 2006
ETAPA 5, Zizur Menor - Puente la Reina
distancia 19km (92,5km)
desnivel positivo 350m
tiempo 8:40-15:30
desnivel positivo 350m
tiempo 8:40-15:30
4xbocadillos=20€...?!
Meiltä meinasi leuat loksahtaa sijoiltaan, kun kuulimme täksi päiväksi ostamiemme täytettyjen patonkien hinnan; 20€lla saa normaalisti neljän patongin lisäksi kahvit ja ehkä muutakin. Paikallinen baarinpitäjä taisi nähdä helpon kaupallisen hyödyn hölmöjen peregrinojen kustannuksella. Olimme lukeneet opasta huolimattomasti, eikä ollut muuta vaihtoehtoa saada muutakin kuin sipsejä pitkälle kylättömälle patikalle. Onneksi leivät olivat riittoisia ja ravitsivat meitä aamiaisella, lounaalla ja välipalalla. Ja koska jamón serrano on Sitä Kunnon Vaeltajaruokaa, musta on tätä menoa tulossa kovanluokan lihansyöjä ;)
lauantaina, toukokuuta 27, 2006
Ei hyttysiä;)
Istumme hetkisen hikisen laiskan päivän (kävelimme vain 12km Huartesta Zizur Menoriin) ja alkuperäismakuisen illallisen jälkeen alberguen hiljentyneellä pihalla ennen hampaiden pesua. Jokainen tuulenhenkäys saa minut vaistomaisesti hätistämään hyttysiä jaloistani - turhaan, sillä täällä hämärässä saa olla onnellisen rauhassa. Paikallisen emännän rakkaudella hoivaamassa majatalossa varmasti myös uni on autuasta.
Huhhellettä
Olemme viettäneet hengailupäivää Pamplonan helteessä. Kuumasta ilmanalasta huolimatta paikallisia oli vanhassa kaupungissa kadut täynnä. Kun baareihin ei mahtunut, niin ihmiset istuivat kadun reunoilla ja joivat martini rossoa tai olutta.
perjantaina, toukokuuta 26, 2006
Tyontoapuna
Taydennettyamme vesilastimme Irozin kylassa, kohtasimme papparaisen joka etsi kivia metsikosta. Arvasin heti, etta vieressa seisova auto oli tainnut jaada popelikkoon jumiin. Ei muuta kuin selvittamaan tilannetta... Mox onneksi taitaa espanjan ja mina tilannelukutaidon. Yhteistyolla ymmarsimme ylahampaattoman paikallista murretta ja paasimme tyontamaan pienta kaupunkiautoa (espanjalainen "Smart") takaisin tielle. Onni oli molemminpuolista, kun matka jatkui meilla kavellen ja papparaisella ajellen.
torstaina, toukokuuta 25, 2006
Ekan paivan statistiikat
Ensimmainen vaelluspaiva (eilen) oli aika mielenkiintoinen ihan tilastollisestikin. Lahdimme Ranskan puolelta Pyreneiden vuoristoa valloittamaan 180m merenpinnan ylapuolelta. Sen jalkeen nousimme yha korkeammalle vuoristoon, ja 22km ylosnousun jalkeen saavutimme reitin huippukorkeuden, 1430m merenpinnan ylapuolella. Nakymat oli todella huikeat.
Kiipeamisen jalkeen tulimme 25 asteen kulmassa alaspain ja 4km matkalla laskeuduimme noin 500m alaspain. Tassa koko 27km matkassa meni 9,5 tuntia taukoineen. Pyreneet on nyt valloitettu. Alpit seuraavaksi?
Kiipeamisen jalkeen tulimme 25 asteen kulmassa alaspain ja 4km matkalla laskeuduimme noin 500m alaspain. Tassa koko 27km matkassa meni 9,5 tuntia taukoineen. Pyreneet on nyt valloitettu. Alpit seuraavaksi?
tekniikkadetaljia
Olemme tahan mennessa lahettaneet yhteisesti kirjoitettuja viesteja Moxin nimissa. Tasta lahtien saatte luettavaksenne paaosin meilta erikseen viesteja meidan omilla nimilla.
Netin aarrella Zubirista
Nyt olemme paasseet ekaa kertaa netin aarelle taalla Espanjassa. Lahettelemme siis viesteja matkan paalta kannykalla ja joskus harvoin paasemme katsomaan millaisia kommentteja ja kannustuksia olemme teilta ihanat ihmiset saaneet... KIITOS tuhannesti ja haleja kaikille! Kuvia tulee heti kun paasemme sellaisen vekottimen aareen, joka juttelee meidan kameran kanssa. Toivottavasti pian.
Nyt olemme siis hoitaneet itseamme Voltarenilla, paivaunilla ja todella runsaalla ruoalla. Olo alkaa olla selkeasti jo parempi. Ehka me todella huomenna kavelemme sen 27km. Laskeskelimme muutenkin matka-aikaa ja nayttaisi silta, etta tulemme kavelemaan 33-37 paivaa Finisterreen.
Matkalla olemme tahan mennessa tavanneet suunnattoman kirjon erilaisia ihmisia: japanilainen 60-v naispariskunta, joka hoippuu reppujensa alla ja on aina menossa vaaraan suuntaan; nuori irkkumies, joka hengailee pyoransa kanssa kaveluvauhtia nautiskellen olostaan; nuorimies, joka on kavellyt jo 50 paivaa Itavallasta ja jatkaa Santiagoon asti; ranskalaisia, saksalaisia, ruotsalaisia, amerikkalaisia, nuoria, vanhoja, naisia, miehia, kukin omilla kyvyillaan ja innollaan. Mahtava sekametelisoppa :)
Olemme nukkuneet pari viime yota albergueissa (pyhiinvaeltajien majatalo). Naissa yhdesa huoneessa nukkuu 20-100 ihmista. Viime yona tuntui kuin valtava avaruuden kone olisi vellonut ymparilla kaiken kuorsauksen, tuhinan, kohinan, kaantyilyn jne herattamana. Korvatulpat on tosi jees :)
Nyt olemme siis hoitaneet itseamme Voltarenilla, paivaunilla ja todella runsaalla ruoalla. Olo alkaa olla selkeasti jo parempi. Ehka me todella huomenna kavelemme sen 27km. Laskeskelimme muutenkin matka-aikaa ja nayttaisi silta, etta tulemme kavelemaan 33-37 paivaa Finisterreen.
Matkalla olemme tahan mennessa tavanneet suunnattoman kirjon erilaisia ihmisia: japanilainen 60-v naispariskunta, joka hoippuu reppujensa alla ja on aina menossa vaaraan suuntaan; nuori irkkumies, joka hengailee pyoransa kanssa kaveluvauhtia nautiskellen olostaan; nuorimies, joka on kavellyt jo 50 paivaa Itavallasta ja jatkaa Santiagoon asti; ranskalaisia, saksalaisia, ruotsalaisia, amerikkalaisia, nuoria, vanhoja, naisia, miehia, kukin omilla kyvyillaan ja innollaan. Mahtava sekametelisoppa :)
Olemme nukkuneet pari viime yota albergueissa (pyhiinvaeltajien majatalo). Naissa yhdesa huoneessa nukkuu 20-100 ihmista. Viime yona tuntui kuin valtava avaruuden kone olisi vellonut ymparilla kaiken kuorsauksen, tuhinan, kohinan, kaantyilyn jne herattamana. Korvatulpat on tosi jees :)
Syväänhengitys ja harras toive
Tuntui kuin polviini (Katjan) olisi työnnetty puukot, kun kävin viime yönä wcssa. Aamulla askel kulki kuitenkin sutjakkaan ja matkanteko aamuisessa metsässä tuntui auvoisalta. Päivän mittaan tsto-työntekijöiden kehot alkoivat harata vastaan ja jokainen askel aina vaan raskaammalta. Viimeisten 4km alamäen tuskaa lievensimme laulamalla. Nyt hoivaamme itseämme Voltarenilla, levolla ja erinomaisella ruoalla (sen espanjalaiset osaa!). Saa nähdä miten huomenna käy. Jos jalat toimii, tarkoitus on kävellä 27km täältä Zubirista Zizur Menoriin...
keskiviikkona, toukokuuta 24, 2006
180 - 1410 - 952
Katja kirjoittaa: Tässä hommassa lähti luulot pois jo monta tuntia sitten! Ähkimme ja puhkimme suomalaisella sisulla itsemme tänne Pyreneiden huipulle. Vielä on taivallettava järjettömän jyrkkää rinnettä alas Roncesvallesiin. Ihmetyttää mistä noi muiden maiden keski-iän ylittäneet repii voimansa...
Vue sur le Pays de Cize
Bussilla ja taksilla piti kulkea St. Jean Pied-de-Portiin että pääsi takaisin päin kävellessä ihailemaan näitä upeita Pyreneiden maisemia.
tiistaina, toukokuuta 23, 2006
Tulevaisuuden starat
Jalis on selkeästi espanjalaisilla verissä, sen verran hyvin jo noin 6-vuotiaat palloa pyörittävät. Päivä Pamplonassa on mennyt muutenkin mukavasti puistoissa hengaillessa ja kahviloissa pinchoja nauttiessa. (kuva tulossa)
maanantaina, toukokuuta 22, 2006
Salami-tapas ja cafe con leche
Päätimme vaihtaa ruokailurytmin kertaheitolla: päivällä nautimme tapas-tyyppistä pahimman nälän vaimentajaa ja illalla vasta kunnon ruoan. Muutenkin opettelemme täällä toimimista. Kohta jatkamme matkaamme bussilla täältä Bilbaosta Pamplonaan.
Pakattavaksi
Viimeisiä minuutteja viedään, lento lähtee 7.10 ja vajaan tunnin päästä pitää lähteä jo kentälle. Me vielä täällä pakkaillaan. Nukkuminen tapahtuu sitten joskus.
Mulla on nyt sitten tällainen lasti kannettavanani 48 litran repussani: tällä pärjään 7 viikkoa.
Vaatteita jne.:
- 1 katkolahjehousut, 1 shortsit, 1 mekko
- 2 t-paitaa, 1 pitkähihainen paita
- 1 takki
- varrettomat "vaelluskengät"
- sandaalit
- kahdet vaellussukat
- 2 alushousut ja rintsikat
- uikkarit
- hattu
- 3 eri kokoista huivia yleiskäyttöön (päähän, vaatteeksi, lakanaksi...), kangasnenäliina
Varusteita:
- kävelysauvat
- sadeviitta
- makuupussi
- aurinkolasit
Laitteita ja välineitä:
- kännykkä ja laturi
- digikamera, laturi ja usb-johto
- kiikarit
- otsalamppu
Hygienia:
- pyyhe, shampoo, oliiviöljysaippua
- hammasharja ja -tahna
- kasvovoiteet, kasvovesi, puhdistusvoide, kosteusnaamio, vartaloöljy, dödö
- aurinkovoide (SPF20), aurinkopuikko (SPF 30), after sun
- kynsisakset, kynsiviila, peili, huulipuna, korvatulpat, pyykkipoikia, hakaneuloja
- talkki, teepuusuihke, 2xideaaliside, compeed-laastareita
- vanupuikkoja, vanulappuja, savetteja, kumeja, kuukuppi
Muuta:
- opaskirja, opas espanjan usein käytettyjä sanontoja
- lauluvihko
- muistivihko, kyniä, teroitin, kumi
- kivi Ponferradaan vietäväksi
- manteleita, purukumia
- karpalo-ravintolisä, E-EPA-kapseleita
- olkapussi, passi, visa, rahaa, pankkitunnukset
Ja sitten reppuun.
Mulla on nyt sitten tällainen lasti kannettavanani 48 litran repussani: tällä pärjään 7 viikkoa.
Vaatteita jne.:
- 1 katkolahjehousut, 1 shortsit, 1 mekko
- 2 t-paitaa, 1 pitkähihainen paita
- 1 takki
- varrettomat "vaelluskengät"
- sandaalit
- kahdet vaellussukat
- 2 alushousut ja rintsikat
- uikkarit
- hattu
- 3 eri kokoista huivia yleiskäyttöön (päähän, vaatteeksi, lakanaksi...), kangasnenäliina
Varusteita:
- kävelysauvat
- sadeviitta
- makuupussi
- aurinkolasit
Laitteita ja välineitä:
- kännykkä ja laturi
- digikamera, laturi ja usb-johto
- kiikarit
- otsalamppu
Hygienia:
- pyyhe, shampoo, oliiviöljysaippua
- hammasharja ja -tahna
- kasvovoiteet, kasvovesi, puhdistusvoide, kosteusnaamio, vartaloöljy, dödö
- aurinkovoide (SPF20), aurinkopuikko (SPF 30), after sun
- kynsisakset, kynsiviila, peili, huulipuna, korvatulpat, pyykkipoikia, hakaneuloja
- talkki, teepuusuihke, 2xideaaliside, compeed-laastareita
- vanupuikkoja, vanulappuja, savetteja, kumeja, kuukuppi
Muuta:
- opaskirja, opas espanjan usein käytettyjä sanontoja
- lauluvihko
- muistivihko, kyniä, teroitin, kumi
- kivi Ponferradaan vietäväksi
- manteleita, purukumia
- karpalo-ravintolisä, E-EPA-kapseleita
- olkapussi, passi, visa, rahaa, pankkitunnukset
Ja sitten reppuun.
sunnuntaina, toukokuuta 21, 2006
Camino de Compostela: Camino Francés + Camino Finisterre
Ylihuomenna on lähdön aika kauan odotetulle reissulle Camino de Compostelan pyhiinvaellukselle. Haluan näin ennen matkaa tallentaa ajatuksiani lähdön merkityksestä. Merkitys muuttunee matkan aikana...
Sain inspiraation reissulle jo ammoisina kandivuosinani TaiKssa taidehistorian tunnilla, kun opettajamme kertoi elävästi ja kiehtovasti reitin päätepisteen kirkosta ja sen arkkitehtuurista. Häkellyin totaalisesti roomalaisen arkkitehtuurin ihailijana ja tarinoiden vaalijana. Arkkitehtuurista on kirjoitettu vaikuttavasti Hugh Honourin ja & John Flemingin kirjassa Maailman taiteen historia (1992, Otava, Helsinki, 332): Santiago de Compostelan katedraalin "interiööri on ehkä kaikkein vaikuttavinta romaanista arkkitehtuuria. ... Päälaivan valaistus on epäsuoraa; valoa suodattuu sivulaivojen ja gallerioiden uloimmista ikkunoista. Ristikeskuksessa valaistus on suoraa, ja auringonvalo täyttää koko keskialueen tehostaen seinien ja pilareiden jykevyyttä. Muurattujen seinien lähes yhtenäiset massat, nelikulmaiset ja pyöristetyt ruskeat graniittilohkareet jäsentävät tämän suurenmoisen interiöörin geometrisesti pelkistettyjä volyymeja. Lujana, arvokkaana ja joustamattoman itsetietoisena tämä rakennus on romaanisen tyylin mestariteos. Voimakkaammin kuin missään muualla täällä on mahdollista aistia tyylin varsinainen alkuperä, joka ei ole niinkään antiikin Rooman basilikoissa ja temppeleissä kuin roomalaisessa insinööritaidossa ja hyötyrakennuksien arkkitehtuurissa. Kirkko kohoaa vakavan rauhallisena toivon linnoituksena keskiajan levottomuuksien yläpuolelle."
Santiago de Compostelan merkitys on kuitenkin monisyisempi kuin sen vaikuttava arkkitehtuuri. Se oli keskiajalla Rooman Pietarin kirkon jälkeen merkittävin pyhiinvaelluskohde. "Pyhiinvaellusmatkalle lähdettiin useista eri syistä - kiitokseksi taivaallisista suosionosoituksista, rukoilemaan ja usein myös tekemään katumusharjoitusta vapautumiseksi synnintunnosta, joka kuului olennaisesti läntisen Euroopan uskonnolliseen ajatteluun. Keskiajan elämässä pyhiinvaeltajat olivat yhdistävä voima, joka saattoi yhteen papiston ja maallikot, rikkaat ja köyhät, eri maantieteellisten alueiden ja kielien edustajat nopeuttaen paitsi uskonnollisen myös maallisen kulttuurin leviämistä." (Honour & Fleming 1992, 332)
Jo kauan ennen kristittyjä, rauta-aikaan, muinaiset keltit kulkivat samaa tietä idästä länteen nykyisen Pohjois-Espanjan läpi. He seurasivat Linnunrataa, via lacteaa, kohti merta ja maailman äärtä, Finis Terraeaa. Se oli silloisen maailman äärimmäisin tunnettu paikka ja tähän ajateltiin maailman loppuvan. Keltit suorittivat täällä hedelmällisyysriittejään. Pariskunnat rakastelivat nojaten kiveä, menhir, vasten ja uskoivat hedelmöittymisen mahdollisuuden kasvavan. Kelteillä oli maailman äärellä myös oma temppeli Ara Solis, joka oli rakennettu auringon palvontaa varten. Temppeliä ei enää ole, vaan nykyisin paikalla on Finisterren kaupunki ja majakka, faro, josta avautuu valtavat näkymät Atlantille.
Camino de Compostelaan tai Finisterreen voi kulkea useampaa reittiä (katso: http://www.caminoguides.com/route.html). Tyypillisin näistä on Camino Francés, joka lähtee Ranskasta, Pyreneiden pohjoispuolelta. Reitti kulkee Espanjan halki idästä länteen Santiago de Compostelaan (n.800km) ja edelleen Finisterreen (+n.80km). Me kuljemme tätä reittiä. Lennämme 22.5. Bilbaoon, joka sijaitsee Espanjan pohjoisrannikolla ja matkaamme lähtöpisteeseen St. Jean Pied-de-Portiin julkisilla kulkuvälineillä. Pääsemme toivottavasti kävelemään keskiviikkona, jolloin meillä on noin kuusi viikkoa kävelyaikaa. Vaelluksen loputtua palaamme Finisterresta Santiago de Compostelaan bussilla, vuokraamme auton ja ajamme pohjoisrannikkoa pitkin Bilbaoon ja sieltä sitten kotiin 9.7.
Vaelluksemme sijoittuu hengellisten kulttuurien - kelttien, kristittyjen ja hindujen - sekä muinaissuomalaisuuden ja romaanisen arkkitehtuurin liitoskohtaan. Meidän häämme olivat muinaissuomalaisuudesta ammentavat, leikkien ajatuksilla viikingeistä noin 1000-luvulla. Henkisellä tasolla näissä on yhteneväisyyksiä. Annikki-mummun Muinais-Karjalan puku ja Kalevalan runot voidaan nähdä kelttiläisyyden sisarina ja veljinä. Historialliset jatkumot kietoutuvat toisiinsa ja täydentävät toisiaan. Tajusin vasta tänään, että kun yöllisessä vihkiseremoniassamme teimme avioliiton lupauksemme hindujen seitsemän askelen seremonian mukaan, matkaamme on varattu seitsemän viikkoa. Seitsemän taitaa olla merkityksellinen luku. Seitsemän on pyhä luku, seitsemän kuoleman syntiä... Jännittäviä merkityksiä, mitä lie ovatkaan.
Pyhiinvaellus on myös luopumisen matka, irtautumista menneistä ja valmistautumista tulevaan, tehdä tilaa uudelle elämälle yhdessä rakkaani Moxin kanssa, olla tässä hetkessä. Koemme varmastikin matkan aikana monta haastetta, joita voimme yhdessä pyhiinvaelluksen rauhassa harjoitella. Uskon, että voimme hankkia monta välinettä yhteiselle elämänmatkallemme. Tämä on siis pyhiinvaellus minuun ja meihin. Tämä on yksi yksityinen näkökulma, minun näkökulmani. Asian tulkitsee omalla tavallaan jokainen 100 000 vuosittain pyhiinvaellusreitin kulkevaa.
Sain inspiraation reissulle jo ammoisina kandivuosinani TaiKssa taidehistorian tunnilla, kun opettajamme kertoi elävästi ja kiehtovasti reitin päätepisteen kirkosta ja sen arkkitehtuurista. Häkellyin totaalisesti roomalaisen arkkitehtuurin ihailijana ja tarinoiden vaalijana. Arkkitehtuurista on kirjoitettu vaikuttavasti Hugh Honourin ja & John Flemingin kirjassa Maailman taiteen historia (1992, Otava, Helsinki, 332): Santiago de Compostelan katedraalin "interiööri on ehkä kaikkein vaikuttavinta romaanista arkkitehtuuria. ... Päälaivan valaistus on epäsuoraa; valoa suodattuu sivulaivojen ja gallerioiden uloimmista ikkunoista. Ristikeskuksessa valaistus on suoraa, ja auringonvalo täyttää koko keskialueen tehostaen seinien ja pilareiden jykevyyttä. Muurattujen seinien lähes yhtenäiset massat, nelikulmaiset ja pyöristetyt ruskeat graniittilohkareet jäsentävät tämän suurenmoisen interiöörin geometrisesti pelkistettyjä volyymeja. Lujana, arvokkaana ja joustamattoman itsetietoisena tämä rakennus on romaanisen tyylin mestariteos. Voimakkaammin kuin missään muualla täällä on mahdollista aistia tyylin varsinainen alkuperä, joka ei ole niinkään antiikin Rooman basilikoissa ja temppeleissä kuin roomalaisessa insinööritaidossa ja hyötyrakennuksien arkkitehtuurissa. Kirkko kohoaa vakavan rauhallisena toivon linnoituksena keskiajan levottomuuksien yläpuolelle."
Santiago de Compostelan merkitys on kuitenkin monisyisempi kuin sen vaikuttava arkkitehtuuri. Se oli keskiajalla Rooman Pietarin kirkon jälkeen merkittävin pyhiinvaelluskohde. "Pyhiinvaellusmatkalle lähdettiin useista eri syistä - kiitokseksi taivaallisista suosionosoituksista, rukoilemaan ja usein myös tekemään katumusharjoitusta vapautumiseksi synnintunnosta, joka kuului olennaisesti läntisen Euroopan uskonnolliseen ajatteluun. Keskiajan elämässä pyhiinvaeltajat olivat yhdistävä voima, joka saattoi yhteen papiston ja maallikot, rikkaat ja köyhät, eri maantieteellisten alueiden ja kielien edustajat nopeuttaen paitsi uskonnollisen myös maallisen kulttuurin leviämistä." (Honour & Fleming 1992, 332)
Jo kauan ennen kristittyjä, rauta-aikaan, muinaiset keltit kulkivat samaa tietä idästä länteen nykyisen Pohjois-Espanjan läpi. He seurasivat Linnunrataa, via lacteaa, kohti merta ja maailman äärtä, Finis Terraeaa. Se oli silloisen maailman äärimmäisin tunnettu paikka ja tähän ajateltiin maailman loppuvan. Keltit suorittivat täällä hedelmällisyysriittejään. Pariskunnat rakastelivat nojaten kiveä, menhir, vasten ja uskoivat hedelmöittymisen mahdollisuuden kasvavan. Kelteillä oli maailman äärellä myös oma temppeli Ara Solis, joka oli rakennettu auringon palvontaa varten. Temppeliä ei enää ole, vaan nykyisin paikalla on Finisterren kaupunki ja majakka, faro, josta avautuu valtavat näkymät Atlantille.
Camino de Compostelaan tai Finisterreen voi kulkea useampaa reittiä (katso: http://www.caminoguides.com/route.html). Tyypillisin näistä on Camino Francés, joka lähtee Ranskasta, Pyreneiden pohjoispuolelta. Reitti kulkee Espanjan halki idästä länteen Santiago de Compostelaan (n.800km) ja edelleen Finisterreen (+n.80km). Me kuljemme tätä reittiä. Lennämme 22.5. Bilbaoon, joka sijaitsee Espanjan pohjoisrannikolla ja matkaamme lähtöpisteeseen St. Jean Pied-de-Portiin julkisilla kulkuvälineillä. Pääsemme toivottavasti kävelemään keskiviikkona, jolloin meillä on noin kuusi viikkoa kävelyaikaa. Vaelluksen loputtua palaamme Finisterresta Santiago de Compostelaan bussilla, vuokraamme auton ja ajamme pohjoisrannikkoa pitkin Bilbaoon ja sieltä sitten kotiin 9.7.
Vaelluksemme sijoittuu hengellisten kulttuurien - kelttien, kristittyjen ja hindujen - sekä muinaissuomalaisuuden ja romaanisen arkkitehtuurin liitoskohtaan. Meidän häämme olivat muinaissuomalaisuudesta ammentavat, leikkien ajatuksilla viikingeistä noin 1000-luvulla. Henkisellä tasolla näissä on yhteneväisyyksiä. Annikki-mummun Muinais-Karjalan puku ja Kalevalan runot voidaan nähdä kelttiläisyyden sisarina ja veljinä. Historialliset jatkumot kietoutuvat toisiinsa ja täydentävät toisiaan. Tajusin vasta tänään, että kun yöllisessä vihkiseremoniassamme teimme avioliiton lupauksemme hindujen seitsemän askelen seremonian mukaan, matkaamme on varattu seitsemän viikkoa. Seitsemän taitaa olla merkityksellinen luku. Seitsemän on pyhä luku, seitsemän kuoleman syntiä... Jännittäviä merkityksiä, mitä lie ovatkaan.
Pyhiinvaellus on myös luopumisen matka, irtautumista menneistä ja valmistautumista tulevaan, tehdä tilaa uudelle elämälle yhdessä rakkaani Moxin kanssa, olla tässä hetkessä. Koemme varmastikin matkan aikana monta haastetta, joita voimme yhdessä pyhiinvaelluksen rauhassa harjoitella. Uskon, että voimme hankkia monta välinettä yhteiselle elämänmatkallemme. Tämä on siis pyhiinvaellus minuun ja meihin. Tämä on yksi yksityinen näkökulma, minun näkökulmani. Asian tulkitsee omalla tavallaan jokainen 100 000 vuosittain pyhiinvaellusreitin kulkevaa.
perjantaina, toukokuuta 19, 2006
Lähtö lähenee
Enää muutama päivä ennen lähtöä... Kohta alkaa kiireisestä aikataulusta löytymään tilaa pakkaamisellekin :)
lauantaina, toukokuuta 06, 2006
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)