Nyt olemme siis hoitaneet itseamme Voltarenilla, paivaunilla ja todella runsaalla ruoalla. Olo alkaa olla selkeasti jo parempi. Ehka me todella huomenna kavelemme sen 27km. Laskeskelimme muutenkin matka-aikaa ja nayttaisi silta, etta tulemme kavelemaan 33-37 paivaa Finisterreen.
Matkalla olemme tahan mennessa tavanneet suunnattoman kirjon erilaisia ihmisia: japanilainen 60-v naispariskunta, joka hoippuu reppujensa alla ja on aina menossa vaaraan suuntaan; nuori irkkumies, joka hengailee pyoransa kanssa kaveluvauhtia nautiskellen olostaan; nuorimies, joka on kavellyt jo 50 paivaa Itavallasta ja jatkaa Santiagoon asti; ranskalaisia, saksalaisia, ruotsalaisia, amerikkalaisia, nuoria, vanhoja, naisia, miehia, kukin omilla kyvyillaan ja innollaan. Mahtava sekametelisoppa :)
Olemme nukkuneet pari viime yota albergueissa (pyhiinvaeltajien majatalo). Naissa yhdesa huoneessa nukkuu 20-100 ihmista. Viime yona tuntui kuin valtava avaruuden kone olisi vellonut ymparilla kaiken kuorsauksen, tuhinan, kohinan, kaantyilyn jne herattamana. Korvatulpat on tosi jees :)
1 kommentti:
xTerkkuja Lotalta!
Muistan elävästi kun oltiin Henrin kanssa Lapissa ensimmäisellä (ja toistaiseksi ainakin viimeisellä) vaellusviikolla. Mun selkä oli ihan poikki parin päivän tarpomisen jälkeen. Vaeltamisen aikana mun piti saada puolen tunnin välein jotain "pientä purtavaa", että sain verensokerin pidettyä ylhäällä. Muuten marisin kuulemma koko ajan. Viimeinen yö piti nukkua Saariselän lomahotellissa kun en enää kyennyt selkäni kanssa nukkumaan teltassa.
Tsemppiä teidän vaellukselle! Oletteko jo kokeilleet sitä rakastelua puuta vasten?...muistaakseni kirjoitit Katja muinasten pyhiinvaeltajien harjoittaneen moista hedelmöittymiseksi,ha-haa.
Ihanaa loman jatkoa!
Lotsi
Lähetä kommentti