Tämä on meidän blogi, mun ja Moxin. Mä ajattelin kirjoittaa tänne jostain muusta kuin työstä. Välillä vaikka pakottaen. Joinakin päivinä elämään on vaikea tuoda muuta sisältöä kuin työn innoitukset. Tämä on siis haaste. Mikä on mun elämäni sisältö, jos se ei ole työ?
Laulu. Ylitin siinä itseni kaksi vuotta sitten aloittamalla kuoron, jokaisissa harjoituksissa, laulutunneilla ja melkein pari kuukautta sitten laulaessani Kaj Chydeniuksen "Lounatuulen laulun" ennen seitsemän askelen lupauksia. Miksen voisi tehdä sitä uudelleen? Ei tässä mitään rajoja ole! Ei - jos suhtautuu laulamiseen silmät kirkkaana unohtaen virheet, nähden vain innostavia lapsenomaisia mahdollisuuksia kokeilla jotain jännää. Koko ikänsä hullujen huoneella elänyt Adolph Wölfli oli tuottelias runoilija. Hänen runonsa Wiigen-Lied on Per Nørgårdin kuoroteoksen sanoituksena. Ja minä otin uuden haasteen. Laulan katukauppiaan soolon tässä - kirjaimellisesti - hulluttelevassa teoksessa: Gii-iigara, lii-iina, wii-yy, ro-sii-ina... Sopii mulle!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti