distancia 24km (800km)
desnivel positivo xxm
tiempo 7:45-16:00
perjantaina, kesäkuuta 30, 2006
Tuoksujen matka
Visuaalisten nähtävyyksien lisäksi camino on ollut myös vahvojen tuoksujen ja hajujen matka. Alussa vuoristossa ilma oli raikasta ja tuntui kevyeltä. Tuuli toi tullessaan puiden ja pensaiden tuoksuja kaukaakin. Vuoriston tasaantuessa mesetaksi ilma kävi kuivemmaksi. Lähinnä kuivan heinän ja pelloille heitetyn lannoitteen hajut keskeytti ainoastaan kaupunkien liikenteen ja teollisuuden jäljet. Kumpujen ja vuoriston lähestyessä luonnon vehreys virkisti turtunutta nenää. Muutamissa pienissä vuoristokylissä reissulle tyypillisen maatalouden peruselementit pääsivät uusiin ulottuvuuksiin; lehmiä väistellessä kapeilla, talojen reunustamilla, lannan peittämillä mukulakivikaduilla oli melkein mahdotonta olla osumatta tuoreeseen tavaraan. Päästessämme lähemmäs Santiagoa Galician alueelle olemme saaneet nauttia irkkumaisemissa yrttien ja myös istutettujen eukalyptus-puiden tuoksusta. Finisterreä lähestyessämme odotamme jo innolla suolaisen meren kutitusta nenässä...
Kiitti mulle riitti!
"Espanjalaiset etäisyydet" ovat luku sinänsä. Olemme koko reissun eläneet vapaassa virrassa, sillä koskaan ei voi tietää kuinka paljon on matkaa minnekin. Ilmeisimmän esimerkin tarjoaa Euroopan tihein kahvilaverkosto.
Arvoitus: Näet viitan "Bar 100m", joka houkuttelee caminosta sivuun olevaan kahvilaan - kuinka pitkä matka baariin on?
Vastaus: Noin 400m. Tämä oli ensimmäinen viitta, joka ohjaa seuraavalle viitalle, "Bar 150m". Seuraava viitta on avoin "Bar", tarkoittaen yleensä vähintään 200m.
Eihän siinä mitään, kyllä me kävellä osaamme, mutta jos on käveltävänä reilu 25km päivän aikana reppu selässä ei huvita tehdä kovin montaa sightseeingia. Törmäsimme tähän jälleen. Mun oppaan mukaan Santiagosta Finisterreen on 73km. Tuoreemman listan mukaan matkaa onkin 90km. Mielestäni 17km heitto moisessa pätkässä on jo kohtuutonta leväperäisyyttä. Ainakin se vaikutti radikaalisti meidän suunnitelmiimme: kävely Finisterreen jää jollekin toiselle vuodelle. Emme ehdi millään kävellä sitä, jollemme halua loppuhuipennukseksi kävellä huomenna 33km ja ylihuomenna 35km tai käyttää koko loppuaikaa kävelyyn. Ei. Mulle riitti sekä pitkät kävelypäivät että mahdollisuus näitäkin pidempiin päiviin. Surullista. Harmittaa tosi paljon. Ja ottaa samalla niin maan penteleesti luonnon päälle mennä bussilla perille maailman loppuun. Mutta, kuten Mox sanoi viisaasti ja tyynen rauhallisesti, että matka ja siitä nauttiminen on tärkeintä. Me emme ole täällä suorittamassa vaellusta vaan nauttimassa olostamme. Sen kyllä tajusin itsekin, kun tarvoimme tänään polttavassa helteessä eteenpäin. Huomenna bussilla eteenpäin. Saa nähdä jääkö kävelymme tähän.
torstaina, kesäkuuta 29, 2006
ETAPA 35, Arca - Santiago de Compostela
distancia 20,5km (776km)
desnivel positivo 240m
tiempo 5:30-11:10
desnivel positivo 240m
tiempo 5:30-11:10
Unelmia
Yksi innoittaja tälle reissulle oli ensimmäinen opiskeluvuoteni TaiKssa, 1997-8. Eräällä taidehistorian luennolla innostuin Santiago de Compostelan arkkitehtuurista. Jollain toisella luennolla meidän piti määritellä 3 paikkaa, jossa haluaa käydä elämänsä aikana. Kaksi oli helppoja: Utö ja Santiago de Compostela. Kolmas oli hankalampi keksiä, mikä olisi todella merkityksellinen paikka mulle. En sitten enää muistakaan minkä vedin hihasta. Utöseen purjehdimme heti ensimmäisenä kesänämme ja nyt olemme täällä häämatkallamme. Luulenpa, että kolmas paikka meidän pitää keksiä yhdessä. Ehkä se aukenee, kun tämä matka on takana. Yhdessä unelmien toteuttaminen on ainakin huomattavasti helpompaa, hauskempaa ja täydempää.
Peregrino-rituaaleja
Kiitos Jesse!
Santiagon jäämistöt
Santiagon halaus
Teimme kuten kunnon peregrinot ainakin. Kävelimme Santiagoon päästyämme suoraan Santiago de Compostelan katedraalille. Siellä suoritimme asiaan kuuluvat rituaalit. Kiitimme heti oven suussa Jesse-patsasta turvallisesta matkasta ja painoimme kätemme lukemattomien ihmisten kiveen kuluttamaan kädenpainaumaan. Tervehdimme otsatusten arkkitehti Maestro Mateota saadaksemme viisautta osaksemme. Katsastimme herra Santiagon (todennäköiset) jäämistöt hopea-arkussa. Ja haimme compostelamme, eli todistukset camino francésin pyhiinvaelluksesta. Sen mukaan mun latinankielinen nimi on Catherinam Soini, aikas ylevä. Moxille ei löytynyt vastinetta, Mox Soini vaan, ainutlaatuinen sellaisenaan. Tekemäti jäi Santiago-patsaan halaaminen, kun jonoa oli koko alttarin ympäri, n.50m. Ehkä myöhemmin. Messu oli hieno lauluineen, yhdessä laulaminen erilaisten menojen välissä onkin parasta antia. Sitten tähän mennessä parhaan kalalounaan (maukkain ja kasvispitoisin) kautta upeaan linnamaiseen albergueen. Tunnelma on täällä leppoisa, kun ihmiset ovat onnellisia saatuaan toteutettua unelmansa. Meidän unelmamme on pidennetty ja saa jatkoa. Täällä nyt lepäilemmekin rinta rinnan vanhoissa sairaalasängyissä ja keräämme voimia uudelle merentuoksuiselle seikkailulle Camino de Fisterralla. Tuntuu hyvältä, kun saa vielä jatkaa matkaa, aloittaa uusi polku alusta.
Santiago de Compostelan katedraalissa
Istumme Santiago de Compostelan katedraalissa odottamassa pyhiinvaeltajien messun alkamista klo12. Olemme yhden etappimme päässä, kaksi yksilöä reilun 90 000 ihmisen joukossa, jotka tekevät vaelluksen vuosittain. Olemme hyvässä kunnossa, väsyneitä vain pitkästä matkasta ja tämän aamun aikaisesta herätyksestä. Inhimillistä. Vaikka matkamme syy ei ole uskonnollinen, 776km kävelyn jälkeen vaelluksen päättymiselle pyhitetty hetki yhdessä muiden peregrinojen kanssa on paikallaan. Kaikki kokoontuvat osallistumaan messuun. Syynsä kullakin, kuten matkan teossakin. Joillekin tämä on se ultimatum. Mulle itse matka, matkalla oleminen, on olennaisinta. Ainakin nyt tuntuu siltä, kun huomenna aiomme jatkaa matkaamme ja kävellä aina maailman loppuun asti.
keskiviikkona, kesäkuuta 28, 2006
Huomenna Santiagoon!
Olemme todella edenneet niin pitkälle, että huomenna saavumme Santiagoon. Tänään teimme oman ennätyksemme, kun kävelimme 33km. Aikamoinen matka, mutta se meni ihan sutjakasti.
6:00 herätys, aamutoimet, esiaamiainen: 1/2 appelsiini ja myslipatukka
6:55 kävely, n.10,5km
9:15 aamiainen @ Ribadiso: bocadillos con gueso, cafe con leche
9:45 kävely, n.10,5km + vaatteiden vaihto kevyempiin, venyttelyjä
12:30 cocacola @ Calle
12:50 kävely, n.4km + venyttelyjä
13:40 lounas @ Salceda: tortilla con patata, cerveza con gaseosa, aqua
14:15 kävely, n.8km + venyttelyjä
16:20 kirjautuminen albergueen, asettautuminen, suihku, vaatteiden pesu
17:45 kauppa: vettä, appelsiineja, jäde
18:00 kokoontuminen suomalaisseurueen kanssa (7 peruskoulun ja lukion opettajaa), menu del día yhdessä
21:45 iltatoimet, oppaiden lukua ja seuraavan päivän suunnittelua
22:45 nukkumaan
Tämän tyyppisestä on muodostunut aika tavallinen rytmi meidän reissuillamme. Se tuntuu mukavalta ja johtanee meidät aina Finisterreen asti. Olennaista on suht pitkät kävelypätkät ja lyhyehköt tauot. Niin jaksaa hyvin ja pitkät. Se ei tosin alussa onnistunut vaan on edellytänyt kävelyyn tottumista ja oikean yhteisen rytmin löytymisen.
tiistaina, kesäkuuta 27, 2006
ETAPA 33, Hospital de la Cruz - Melide
distancia 29km (722,5km)
desnivel positivo 370m
tiempo 6:45-15:15
desnivel positivo 370m
tiempo 6:45-15:15
Suomalaiset peregrinot
Matkamme varrella emme ole juurikaan törmänneet muihin suomalaisiin. Kuulimme muilta peregrinoilta, että pari kolme on samaan aikaan liikkeellä, mutta emme kohdanneet. Nyt muutaman viimepäivän aikana olemme tavanneet kaksikin suomalaista naisparia. Kummatkin tosin kävelevät viimeiset 200km pitemmän matkan sijaan. Tämän Melide-kaupungin ison alberguen vieraskirjoista löytyy lisääkin meikäläisiä muutamia päiviä aiemmin. Vaikka yleisesti ottaen ei oman maan ihmisiä ole osannut edes kaivata, on nyt ollut ihan mukavaa vaihtaa kokemuksia omalla äidinkielellä.
Pulpoa puputtamassa
Melide on erikoistunut mustekalaan, pulpoon, vaikka kaupungista on kaiketi vielä n.60km merenrantaan. Kun kerran oppaissa moneen kertaan ylistettiin paikallisia mustekalaravintoloita, pitihän meidän kokeilla. Jotenkin en ole koskaan ystävystynyt meressä mönkivien otuksien kanssa ja nytkin meinasi mennä pupu pöksyyn mustekalan omintakeisen ulkomuodon takia. Ei muuta kuin rohkeasti maistamaan. Espanjalaisella paprikalla ja oliiviöljyllä sivellyt palat ovat kyllä hyviä, tummemmat ja ohuemmat lonkerot maukkaimpia. Paikallinen valkoviini sopii sen kaveriksi. Tulipahan puputettua. Kyllä mä silti edelleen olen eniten kasvisten ystävä. Vieressä makoilevat suolassa ja öljyssä paahdetut pienet vihreät paprikat vetävät kirkkaasti pidemmän korren. Ai ai. Niitä voisi syödä vaikka kuinka ja paljon. ¡Muy ríco!
maanantaina, kesäkuuta 26, 2006
ETAPA 32, Barbadelo - Hospital de las Cruz
distancia 29km (693,5km)
desnivel positivo 350m
tiempo 7:30-15:30
desnivel positivo 350m
tiempo 7:30-15:30
Kuin Suomen suvessa
Galicia poikkeaa ilmastoltaan ja kasvustoltaan muusta Espanjasta. Muualla asuville espanjalaisille varmaan outo juttu, mutta meille suomalaisille niin kovin tuttua. Heinäkuun lämpötila liikkuu 12-22 asteessa. Sadetta tulee keskimäärin joka kolmas päivä. Täällä onkin sanonta: "toivo aurinkoa ja varaudu sateeseen". Kävelyn kannalta sää on oikeastaan ihanteellinen. Olemme vielä säästyneet sateelta. Lämpötila on juuri 20 asteen paremmalla puolella ja on melko pilvistä. Hyvin matka taittuu. Juuri ohitimme kilometritolpan, joka sanoi että on 86km jäljellä Santiagoon.
sunnuntaina, kesäkuuta 25, 2006
Taistelija
Erään innokkaan kommentoijan, juha tapion, innoittamana tässä kuva yhdestä monista caminon taistelijoista. Kuva on otettu viikko sitten maanantaina, jolloin olin jo täysin kyllästynyt mesetan yksitoikkoisuuteen. Olen katsomassa kukkulan päältä kohti alla siintävää Astorgan kaupunkia ja lupaavia vuoristoja kaupungin takana.
Triptyykki
Sanotaan, että Camino de Santiago jakautuu kolmeen osaan. Valmistautuminen sijoittuu alkumatkaan, kuolema mesetalle Burgosin ja Léonin välille, ja jälleensyntymä Léonista kohti Santiagoa. Näin olen kokenut.
Valmistautuminen. Alun viattomuus. Sukellus näkymättömään. Odotus ja ihmetys siitä, mihin olen menossa, mitä olen tekemässä.
Kuolema. Tappava jatkumo. Loputtomalta tuntuva kärsimys. Sitkeys ja luovuttaminen samassa. Rajallisuuden kohtaaminen, sen myöntäminen. Yksinäisyys.
Jälleensyntymä. Uusi heräävä mahdollisuus, ehkä sittenkin. Uudenlainen keveys. Menneisyyden voima ja uuden alun kirkasotsaisuus. Elämä jatkuu.
Omistan tämän triptyykin taivaan vapaana liiteleville pilville ja ystävällemme Pilville.
Valmistautuminen. Alun viattomuus. Sukellus näkymättömään. Odotus ja ihmetys siitä, mihin olen menossa, mitä olen tekemässä.
Kuolema. Tappava jatkumo. Loputtomalta tuntuva kärsimys. Sitkeys ja luovuttaminen samassa. Rajallisuuden kohtaaminen, sen myöntäminen. Yksinäisyys.
Jälleensyntymä. Uusi heräävä mahdollisuus, ehkä sittenkin. Uudenlainen keveys. Menneisyyden voima ja uuden alun kirkasotsaisuus. Elämä jatkuu.
Omistan tämän triptyykin taivaan vapaana liiteleville pilville ja ystävällemme Pilville.
lauantaina, kesäkuuta 24, 2006
Kohtaamisia
On se merkillistä miten sitä aina törmää samoihin ihmisiin. Jokainen kulkee omaan rytmiinsä ja joskus rytmit kohtaavat. Ihan kuin ihmisten välillä olisi jokin näkymätön yhteys. Tapasimme Jannen ja Mathewn O Cebreirossa, vaikka heidän piti tehdä lyhempi päivämatka ja jäädä matkan jonnekin varrelle. Törmäsimme heihin taas matkalla Triacastelaan ja totesimme perillä, että satuimme samaan neljän hengen huoneeseen alberguessa, yhdessä niistä neljästä. Sitten vielä, kuin piste i:n päälle, menimme sattumalta samaan paikkaan illalliselle. Merkillistä. Näin on käynyt monien ihmisten kanssa. Ihmisistä muodostuu ryhmiä, jotka vaeltavat eteenpäin rinta rinnan. Jonkin aikaa, ja sitten taas matkat erkanevat.
perjantaina, kesäkuuta 23, 2006
ETAPA 29, Villafranca del Bierzo - O Cebreiro
distancia 29,5km (620,5km)
desnivel positivo 780m
tiempo 6:40-15:30
desnivel positivo 780m
tiempo 6:40-15:30
Sin mochila
Jälleen matka vie kohti taivaita, kun olemme valloittamassa Monte Zebreiroa. Sanotaan, että kolmas kerta toden sanoo. Jos näin on, niin ehkä se kertoo että me olemme oppimiskykyisiä. Otimme nimittäin tilaisuudesta kiinni ja kuljetutimme reppumme 2,5€ hintaan vuoren huipulle. Aina ei siis tarvitse mennä siitä, missä aita on korkein. Ja mikä autuus! Vapaus! Sin mochila - ilman reppua yhden kokonaisen päivän! Askel olikin kepeä eikä tarvinnut pitää niin paljon taukoja kuin yleensä. Olimme vielä täysissä voimissa, kun monen kilometrin jyrkän kapuamisen jälkeen nousimme huipulle. Ja vielä ihmisten ajoissa. Palveluyhteiskunta on pienen peregrinon suuri ilo.
torstaina, kesäkuuta 22, 2006
ETAPA 28, Ponferrada - Villafranca del Bierzo
distancia 22,5km (591km)
desnivel positivo 175m
tiempo 6:45-15:00
desnivel positivo 175m
tiempo 6:45-15:00
Peregrino telkussa
Kävellessämme erään pienen kylän läpi caminomme varrella, osui paikalle sattumalta matkaohjelmaa tekevä espanjalainen tv-porukka "Ruta en España". Paikallista ravintoloitsijaa haastateltuaan he iskivät silmänsä meihin ja halusivat tietty saada kansainväliseen levitykseen tulevaan ohjelmaan vähän ulkomaista väriä. Ehkä joku kaunis päivä espanjaa höpöttävä "Mos" näkyy pari sekunttia telkussa :) Oli pitkään leveä hymy päällä kun improvisoidussa haastattelussakin sain keskusteltua luontevasti espanjaksi.
Taidepläjäys
Jaoimme Jannen ja Matthewn kanssa kesäpäiväntasauksen mystisen valoilmiön. Siitä sitten juttu alkoi luistamaan ja selvisi, että Janne (tanskalainen tyttö) opiskelee Performance designia. Hän on valmistelemassa vuorovaikutteista taidenäyttelyä. Innostuin olemaan mukana ja sain tehtävänannoksi seuraavan: kirjoita runo tai kirjoitelma, käytä lähtökohtana sivun yläreunassa olevaa sanaa, laita seuraavalle sivulle uusi sana. Näin peregrinojen teksteistä syntyy vuoropuhelu, joka on teoksen ydin. Tekstit annetaan eri taiteilijoille, jotka luovat niiden pohjalta musiikkia, kuvia jne. Mielenkiintoista nähdä, joskus hamassa tulevaisuudessa, miten peregrinojen maailmaa tulkitaan ulkopuolisen silmin.
keskiviikkona, kesäkuuta 21, 2006
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)