Kiitos Jesse!
Santiagon jäämistöt
Santiagon halaus
Teimme kuten kunnon peregrinot ainakin. Kävelimme Santiagoon päästyämme suoraan Santiago de Compostelan katedraalille. Siellä suoritimme asiaan kuuluvat rituaalit. Kiitimme heti oven suussa Jesse-patsasta turvallisesta matkasta ja painoimme kätemme lukemattomien ihmisten kiveen kuluttamaan kädenpainaumaan. Tervehdimme otsatusten arkkitehti Maestro Mateota saadaksemme viisautta osaksemme. Katsastimme herra Santiagon (todennäköiset) jäämistöt hopea-arkussa. Ja haimme compostelamme, eli todistukset camino francésin pyhiinvaelluksesta. Sen mukaan mun latinankielinen nimi on Catherinam Soini, aikas ylevä. Moxille ei löytynyt vastinetta, Mox Soini vaan, ainutlaatuinen sellaisenaan. Tekemäti jäi Santiago-patsaan halaaminen, kun jonoa oli koko alttarin ympäri, n.50m. Ehkä myöhemmin. Messu oli hieno lauluineen, yhdessä laulaminen erilaisten menojen välissä onkin parasta antia. Sitten tähän mennessä parhaan kalalounaan (maukkain ja kasvispitoisin) kautta upeaan linnamaiseen albergueen. Tunnelma on täällä leppoisa, kun ihmiset ovat onnellisia saatuaan toteutettua unelmansa. Meidän unelmamme on pidennetty ja saa jatkoa. Täällä nyt lepäilemmekin rinta rinnan vanhoissa sairaalasängyissä ja keräämme voimia uudelle merentuoksuiselle seikkailulle Camino de Fisterralla. Tuntuu hyvältä, kun saa vielä jatkaa matkaa, aloittaa uusi polku alusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti