Tänään kävellessä mut täytti valtava yhteisöllisyyden tunne. Olen osa isompaa: yksi viljatähkä ei ole vielä paljon mitään mutta yhdessä kaikki muodostavat viljapellon. Kivikokoelmat on siitä konkreettinen esimerkki: peregrino toisensa perään laittaa yhden kiven kekoon ja siitä syntyy jotain suurempaa - yhteisöllinen taideteos, ei heti mutta ajan kanssa. Joku oli runoillut seinään matkan varrella: ei ole olennaista mistä on kotoisin vaan halu kulkea eteenpäin luo peregrinot ja tien Santiagoon. Samoin eräs alberguen pitäjä sanoi, että tie on tärkeä koska se kokoaa ihmiset ympäri maailmaa yhteen. Tuntuu siltä kuin peregrinot olisi oma rotunsa, yksi suuri kollektiivi matkalla kautta aikojen. Tie muuttaa ihmisiä. Kokonaisimmiksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti