perjantaina, kesäkuuta 30, 2006

Tuoksujen matka

IMGP5836

Visuaalisten nähtävyyksien lisäksi camino on ollut myös vahvojen tuoksujen ja hajujen matka. Alussa vuoristossa ilma oli raikasta ja tuntui kevyeltä. Tuuli toi tullessaan puiden ja pensaiden tuoksuja kaukaakin. Vuoriston tasaantuessa mesetaksi ilma kävi kuivemmaksi. Lähinnä kuivan heinän ja pelloille heitetyn lannoitteen hajut keskeytti ainoastaan kaupunkien liikenteen ja teollisuuden jäljet. Kumpujen ja vuoriston lähestyessä luonnon vehreys virkisti turtunutta nenää. Muutamissa pienissä vuoristokylissä reissulle tyypillisen maatalouden peruselementit pääsivät uusiin ulottuvuuksiin; lehmiä väistellessä kapeilla, talojen reunustamilla, lannan peittämillä mukulakivikaduilla oli melkein mahdotonta olla osumatta tuoreeseen tavaraan. Päästessämme lähemmäs Santiagoa Galician alueelle olemme saaneet nauttia irkkumaisemissa yrttien ja myös istutettujen eukalyptus-puiden tuoksusta. Finisterreä lähestyessämme odotamme jo innolla suolaisen meren kutitusta nenässä...

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Jumalatar tässä terve!
Kävitte sitten miun kantapaikassa syömässä;)

Oi voi kuinka ihana on lukea teidän matkakertomustanne!
Tää blogi on vähän niin kuin miun ja äidin kauniit ja rohkeat. Myö ollaa ihan koukussa. Niin äiti on kans liittyny bloginne lukijakuntaan -diggailu moxia snellun avoimista ovista lähtien;)

Katja, sie kirjoitat aivan mielettömän hienosti ja tunteikkaasti. Vosit kevyesti vetäistä jonkun matkapäiväkirjan, josta tulee bestselleri -matkalla elämään itseensä;)
Sitten Mox, tämä meidän insinööritapaus, antaa vuorostaan yksityiskohtia hipovat kuvauksensa. Tosi hienoa toistensa täydentämistä.

Kauniit maisemat kutoutuvat sisäisiin tuntemuksiin. Vuoristo ja meseta tuntuu erilaisilta siis myös sisäisesti.
Varmasti erilaiset maisemat jotenkin aina peilaa jotain omasta itsestään.. Olemme yhteydessä kaikkeen:)
Joo ja sit miekin haluan tietää miun latinankielisen nimeni..heh..
Ihmiset siellä vaikuttaa mahtavilta, varmasti kaikki on siellä etsimässä nöyränä jotain, jos ei Jumalaa niin itseään tai toisiaan.


Äärettömän paljon hyvää meininkia ja voimia matkallanne maailman ääriin (bussithan on tosi kivoja, mukavasti keikkuu vuoristoteillä ja lämmintä piisaa)ja mucho gracias tästä ihanasta blogista!!!

T: Outi ja Ulla-äiskä