Paasimme hitaan varmasti liikkeelle aamulla painostavaan ja hiostavaan kuumuuteen. Viime paivina lampotila on pyorinyt 27-30c:n valilla ja ukkosta on ollut ilmassa. Tanaan me olimme kaikessa rauhassa kavelemassa eteenpain selat likomarkina, kun ukkonen alkoi nousta taivaalta tummanpuhuvana. Varit olivat aivan uskomattoman syvia ja kontrastit upeita. (Piirsin jo yhtena paivana, pitkasta aikaa, ehkapa innostun enemmankin kun ymparisto on niin inspiroiva.) Tyynta ennen myrskya ja sitten rankkasade. Kiiru tuli alta pois ettei salama paase iskemaan mesetalla korkeimpaan mahdolliseen eli jompaan kumpaan meista. Parin kilometrin paasta loytyi baari, jossa kuivattelimme itsejamme ja odottelimme myrskyn loppumista. Sitten saimmekin todistaa kuivaakin kuivemman mesetan jokien ja ojien kohinaa. Kaikki on mahdollista. Mesetan pitaisi olla sita kuuminta ja kuivinta aluetta. Ehka. Me taalla vaan rammitaan latakoissa. Ja pitkalle olemmekin paasseet silla puolivali on nyt ylitetty seka Santiagoon etta Finisterreen. Ihmeellista, etta se matka taittuu vaikka vaan kavelee haaveilematta sen kummempia. Saa nahda minne yhteinen matka vie. Olo on rento ja askel kevea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti