Tänään ohitimme koko vaelluksemme korkeimman kohdan 1517 metriä merenpinnasta. Ilma oli erinomaisen raikasta ja kevyttä, erittäin sopivaa suomalaisilla keuhkoille. Maisemat avautuivat violetinsävyisinä ja pehmeän kumpuilevina, houkutellen kierimään rinteitä alas. Mieli lepäsi avaruudessa. Mutta... Matka jatkuu eteenpäin. Jouduimme sukeltamaan saastepilven läpi Ponferradan laaksoon. Elämä alhaalla on matalampaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti