WW:n 20-v konsertti on takana odotettuine sanoitusjäynineen. Sain pidellä pokkaani ihan hartiavoimin, bassot lauloivat kuulemani mukaan 'rapakoissa' vaikka nuoteissa luki 'kartanoilla'. En tiedä oliko oikea jäynä 'kapakoissa' sen levollisempi. Konsertin jälkeen meinasin lentää selälleni, kun Ismo kapsahti kaulaani. Hän oli äidin ja ystävän kanssa päättäneet lähteä 700km:n "lauantaiajelulle" ja nauttimaan konsertistamme. Olihan sitä mukava halata pitkästä aikaa. Nyt juuri meillä on alkamassa bakkanaalit. Ihmiset kutsuttiin rinkiin, saa nähdä mitä tapahtuu. Ilta on ylläreitä täynnä.
1 kommentti:
Kiva kuulla että elämä maittaa vielä Suomessakin :). Joko me pian ehditään tapaamaan?
Saija.-
Lähetä kommentti