Kaikki on paremmin kuin osasin kuvitellakaan. Yövyimme viime yön hostalissa Atlantin rannalla Muxíassa. Meri on jotain käsittämättömän upeaa, vapaata ja vahvaa pitkän pitkän pitkän sisämaavaelluksen jälkeen. Parasta salvaa mielelle ja keholle. Tänään matkustelimme hyvin levänneinä bussilla Ceehen ja nautimme 13km:n kävelystä leppoisissa alapilvissä meren tuoksussa. Ja tästä kun jatkamme, pääsemme kuin pääsemmekin kävelemään maailman loppuun asti. Nyt olemme jo hyvin lähellä Fisterran kylässä, Cabo de Finisterreen on enää 3km. Saattaa olla, että säästämme saapumisen ilon kuitenkin huomiseen. Nyt jonotamme muiden peregrinojen kanssa päästäksemme hospitaleron juttusille. Todistusta emme maailmanlopun matkastamme ansaitse, mutta ehkä hyviä neuvoja yöpymispaikasta. Vaelluksellamme olen oppinut, että apua saa aina kun sitä todella tarvitsee. Pienessä ja isoissa asioissa. Kysyy sitä sitten mielessään tai ääneen. Elämällä on ihmeellinen kyky kantaa ihmistä, kunhan vaan on valmis ottamaan vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti