keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2006
Seven-eleven on vapauden julistus
Jotain konkreettista matkasta jäi käteen. Nimittäin säännöllisen elämänrytmin ihannointi. Elän päiväni nykyisin, más o menos, klo 7 ja 23 välillä. Herään kiltisti joka aamu aikaisin ja menen töihin klo 8. Ai että on mukavaa lähteä kotiin klo 16 aikaan, kun on töissä rajoitetussa ajassa, eli pienimuotoinen deadline päällä, saanut vaikka mitä aikaiseksi. Hyvässä lykyssä saattaa käydä niin ettei tarvitse pusertaa juttujaan viime tingassa valmiiksi. Ja kun tulee jo iltapäivällä kotiin, silloinhan ehtii vielä vaikka mitä muutakin elämässään. Miksei kukaan ole tätä mulle aiemmin kertonut?! Kaiken maailman etätyöt, mobiilityöt sun muut toitottavat fleksiibelin elämän vapautta. Mutta vapaus on kokemuksellisesti ehdottoman suhteellinen käsite. On toki ihanaa elää akateemista elämää, työskennellä tutkijana, herätä milloin herätyttää, mennä töihin kun saa itsestään irti ja viipyä siellä sitten koko hereilläoloaika. Niin siinä vain usein käy, jos ei käytännössä niin henkisesti. On nimittäin merkillistä, että kun herää myöhään, päivä ainakin tuntuu huomattavasti lyhyemmältä. Absoluuttinen hereilläoloaika saattaa hyvinkin olla sama, mutta tunne ihan toinen. Nyt kun elän kiltisti säännöllistä elämää (jota juuri tätä blogia kirjoittaessani rikon, poikkeus vahvistakoon säännön), tuntuu että ehdin vaikka mitä. Tänäänkin pyöräilimme laulamaan neljäksi tunniksi WeneWiOL-harkoihin. Eikä väsyttänyt yhtään, sekin plussaa. Mutta nyt väsyttää. Kauniita unia ja kullan kuvia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tämä on niin totta! Viimeaikaisessa elämässäni ja nyt dipan lähdeartikkeleita lukiessani olen tullut siihen tulokseen, että moderni "tietotyöläinen" on aina töissä. Vapauttava tekniikka vapauttaa ehkä fyysisesti, mutta henkisellä tasolla lopputulos on pikemminkin työn ja vapaa-ajan limittyminen. Lopulta raja hämärtyy. Tunnollista ihmistä vaivaa lisäksi kaiken aikaa pelko: mitä jos en nyt tehnytkään tarpeeksi? Kilteille tytöille ja pojille etätyö voi koitua rankaksi!
Toisinaan jopa joustava työaika tuntuu olevan mixed blessing: kun sopii vaikka tapaamista töiden jälkeen, huomaa yleensä olevansa se joustava osapuoli. "Okei, mä meen sitte kaheksaks huomenna ja oon ens viikolla tunnin pidempään jonain päivänä." Tänäkin aamuna sitä jäi lukemaan Hesaria ja ehti töihin vasta varttia yli yhdeksäksi. Samaisessa Hesarissa kirjoitettiin ihmisen luonnollisen päivärytmin ja yhteiskunnan antaman rytmin eroista ja niiden seurauksista ihmiselle. Artikkelissa puhuttiin säännöllisen päivärytmin siunauksellisuudesta ja yhteiskunnan sitä vastaan kohdistamista paineista.
Pieni kellonpelko on viisauden alku. Aionkin omaksua säännöllisen työrytmin - heti elokuun alusta alkaen.
Marja
Mä olen ihan varmasti sanonut sullekin että työajoista täytyy pitää kiinni! :) Tuo akateemisuus tosiaan varmasti tekee oman joustavuutensa siihen, mutta ihan samoin yksityisellä puolella sitä pääsee helpommalla kun menee aamulla töihin ja lähtee 8 tunnin päästä pois ja jatkaa siitä sitten seuraavana päivänä. Itse olen vähän sikeäunisempi ja olet ottanut 9-17 linjan :). Paitsi ah nyt ihanalla kesälomalla!
Saija.-
Asioita voi tietää ja Tietää. Tokihan on selvää, että ei maailma ole pyörinyt turhaan 8-16 tai 7-15 tai 9-17, miten se nyt sitten missäkin menee. Tuskinpa jossain makkaratehtaalla olisi tullut meille WeneWiOLiin lenkkiä tehtyä, jolleivat ihmiset pitäisi sovituista ajoista kiinni. Mutta itsensä huijaaminen on maailman parasta viihdettä. Ja suurinta turmiota. Ota siitä nyt sitten selvää.
Mutta hienoa, että maailmasta löytyy te elämäänne arvostavat ihmiset. Taidamme kaikki kuulua niiden muutaman tunnollisimman prosentin joukkoon, joiden pitäisi erityisesti olla omista valinnoistaan tietoisia.
Lähetä kommentti