Taidamme olla aika ihmeellisen rehellisiä espanjalaisten mielestä. Kerromme todistustenjakajille yksityiskohtaisesti kuinka paljon olemme kävelleet. He puolestaan joko vähättelevät koko matkan kävelemisen merkitystä tai yrittävät olla kuulematta selostuksiamme. Sitten he juhlavasti ojentavat nimillämme varustetut todistukset ja me otamme ne hämmentyneinä vastaan. Niin meillä on ansaitsemamme compostelan lisäksi kaksi todistusta (puolikävellystä) saapumisesta jaakobin tien loppuun, ensimmäinen Muxíasta ja toinen täältä Finisterrestä. Taitavat kilpailla "fin de ruta xacobeo" -tittelistä ja toisekseen vaelluksen merkitys on meille ihan erilainen kuin useimmalle espanjalaiselle. Meille vaellus on itsessään olennainen kokemus. Heille taas camino on puolipakollinen katolinen velvollisuus. Tokihan sen suorittaminen pitää todistaa muille. Ja se suorittaminen on taas suhteellinen käsite. Elokuussa ruuhka-aikaan on kuulemma ihan tavallista, että ihmiset hurauttavat autolla suurimman osan etapista, kävelevät pari kilsaa ja hakevat alberguesta leiman credentialiinsa ihan kirkkain silmin. Ei mikään ihme siis, että meidän reilu 800km kävely sekä lapsenomaisen nöyrät selostukset katsotaan riittäviksi meriiteiksi. Onhan se peregrinostatus tietysti siinä mielessä mukava, että sen takia saamme nukkua vielä viimeisen kerran alberguessa. Siitä hyvästä lahjoitamme mitä sydämissämme tunnemme oikeaksi. Meille se on yleisesti tunnettu minimitaksa eli 3€/punkka.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti