Lopun alkua ihmetellen

Tuntuu kyllä uskomattomalta, että viikon kuluttua olemme olleet jo pari yötä kotona. Nukkuneet siinä omassa isoisovanhemmilta perityssä natisevassa sängyssä, boostattuna Tempurilla. Onhan se ihana, tuttu ja turvallinen. Minkälaista satoa palstapuutarhallaan touhunneet ihmiset odottavat? Kotipihan koivu lienee jo aika tumman vihreä. Vanhankaupunginlahden uudet linnut jo itsenäistymässä. Reissumiestä voin jo maistella kielelläni. Rakkaat ihmiset eläneet elämäänsä. Teitä onkin kaikkein eniten ikävä vaikken aina arkena kovin paljon ehdi ketään tapaamaan. Asioiden arvojärjestys muuttuu, kun saa etäisyyttä.

Kaikkea mieleeni näköjään nousee, kun annan niiden tulla. Enpä ole aiemmin ajatellut. Tällainen matkanteko, yksinkertainen kävely, vie täysin mukanaan. Ei ole olemassa muuta todellisuutta. On vain olemassaolo, tämän hetken tuskat ja ilot. Katse huomiseen liittyy seuraavan etapin suunnitteluun, henkiseen ja fyysiseen valmistautumiseen. Se on aina oma hiljainen prosessinsa, jonka täytyy antaa kulkea omia polkujaan. Sitä ei voi pakottaa, voi vain myötäillä. On nimittäin tosi jännää miten joku alle 20km päivä tuntuu joskus rankemmalta kuin 30km hujakoilla oleva. Lyhyenä päivänä usein kiirehti perille. Pitkänä taas suostui olemaan kävelyn olotilassa. Ehkä se on sitä läsnäolon kykyä mistä aina puhutaan. Siinä ei todellakaan ole muuta kuin Tila. Tila, jossa liikutaan koko ajan, mutta ollaan samalla paikoillaan vain tässä hetkessä. Mikään ei vedä mihinkään suuntaan tai vaadi mitään. Pyhä olemisen vapaus.

Kävelemisen onni ja tuska on takana. Nyt opettelemme olemaan osa tätä monimutkaisempaa maailmaa. Ja onhan siinä opettelemista. Nimittäin jo bussissa istuminen tuntuu extreme-kokemukselta. Se kulkee niin lujaa, ettei ehdi tajuamaan minkä ohi sitä vilahtaa. Maailman rakenne on silloin erilainen. Kävellessä on siinä paikassa ja hetkessä missä on. Bussilla kulkiessa taas on siinä bussissa, ja maailma jonka läpi kulkee on kuin jokin leffa; ei ole siinä paikassa jonka läpi viilettää. Ihan pian menemme hakemaan vuokra-auton ja lähdemme ajelemaan pitkin pohjoisrannikkoa aina San Sebastianiin asti. Sieltä sitten takaisinpäin Bilbaoon, josta lentomme lähtee ensi sunnuntaina.