Kahvilassa

Tyttöjen kesken kahvilassa odotellaan iskää kauppareissulle. Harmistus myöhästymisestä kääntyikin hauskanpidoksi. Maissinaksut maistuvat ja tyttö katselee ihmisvilinää aitiopaikalla kahvilan syöttötuolissa. Kaikkea sitä jo.

Kanadanhanhien kokoontumisajot

Syssy on tullut. Valtaisa joukko kanadanhanhia kokoontui Arabianrantaan ennen matkaa lämpimämmille maille.

Huomenna Santiagoon!

Olemme todella edenneet niin pitkälle, että huomenna saavumme Santiagoon. Tänään teimme oman ennätyksemme, kun kävelimme 33km. Aikamoinen matka, mutta se meni ihan sutjakasti.

6:00 herätys, aamutoimet, esiaamiainen: 1/2 appelsiini ja myslipatukka
6:55 kävely, n.10,5km
9:15 aamiainen @ Ribadiso: bocadillos con gueso, cafe con leche
9:45 kävely, n.10,5km + vaatteiden vaihto kevyempiin, venyttelyjä
12:30 cocacola @ Calle
12:50 kävely, n.4km + venyttelyjä
13:40 lounas @ Salceda: tortilla con patata, cerveza con gaseosa, aqua
14:15 kävely, n.8km + venyttelyjä
16:20 kirjautuminen albergueen, asettautuminen, suihku, vaatteiden pesu
17:45 kauppa: vettä, appelsiineja, jäde
18:00 kokoontuminen suomalaisseurueen kanssa (7 peruskoulun ja lukion opettajaa), menu del día yhdessä
21:45 iltatoimet, oppaiden lukua ja seuraavan päivän suunnittelua
22:45 nukkumaan

Tämän tyyppisestä on muodostunut aika tavallinen rytmi meidän reissuillamme. Se tuntuu mukavalta ja johtanee meidät aina Finisterreen asti. Olennaista on suht pitkät kävelypätkät ja lyhyehköt tauot. Niin jaksaa hyvin ja pitkät. Se ei tosin alussa onnistunut vaan on edellytänyt kävelyyn tottumista ja oikean yhteisen rytmin löytymisen.

Ensimmäinen lepopäivä

Olemme nyt kävelleet 12 päivän aikana 237km. Päivämatkojen keskiarvo 20km jää alle sen mitä kuvittelimme kävelevämme. Lepoa siis tarvitsimme ja naiseuden kunniaksi valitsimme juuri tämän päivän. Mistäs meidän päivämme sitten täyttyi? Neljän tunnin päiväunista, tvn katselusta (emme ole koskaan katselleet tvtä niin paljon yhdessä kuin täällä :) ja syömisestä.

Kaunis paiva

Jokainen paiva on omanlaisensa. Usein joudumme pukemaan aamuisin kaikki vaatteet paalle, mita mukana sattuu olemaan. Paivan mittaan vaatekerrokset vahenee, kun paiva alkaa lampenemaan. Kello 13-15 on perinteisesti siesta ja silloin onkin kuuminta. Lampoa riittaa nukkumaanmenoon asti.

Tanaan on kaunis ilma. Suomalaiselle kavelijalle sopiva. Aamulla oli jo melko lammin, kun ei tuullut pitkasta aikaa. Saimme nauttia kauniista peltomaisemista ja mieli oli hyva. Samoin kavelyfiilis erinomainen. Tassa taman paivan tapahtumia ihan aikataulun kanssa.

6:00 heratys ja aamutoimet
6:50 kavely (n.5km)
7:45 esiaamiainen: appelsiinia ja kekseja
8:00 kavely (n.1km)
8:20 aamiainen: bocadillos ja café con leche @ Azofra
8:55 kavely (n.9km)
11:00 venyttely
11:10 kavely (n.0,5km)
11:20 lounas: pinchos, virvokkeita, café con leche, suklaata + netti (saimme sirrettya n.70 kuvaa nettiin 3 tunnissa :) @ Cirueña
14:30 kavely (n.2km)
15:00 paivaunet ja valipala: loput aamiaisen bocadilloksesta, pistaaseja, suklaata
16:30 kavely (n.4km)
17:30 saapuminen albergueen, odottelua
18:00 kirjautuminen albergueen, credentialin leimaaminen, asettautuminen
18:20 suihku, vaatteiden pesu, ensimmaisten rakkojen hoitoa
19:30 ruokakauppa, leipakauppa
20:00 ruoanlaittoa alberguen yhteiskeittion touhussa
20:45 illallinen: juustotortellini, tomaattisalsakastike, maitomakkara, pistaaseja, leipaa, punaviinia, suklaakekseja + oppaiden lukua huomiselle
21:45 tiskaus ja iltatoimet
22:15 nukkumaan

Paiva oli mahtava. Kauniit maisemat, lammin muttei kuuma ilma (ehka +25c), jalat erittain hyvassa kavelykunnossa, mieli korkealla ja kerrankin oppaan aika-arviot piti paikkansa.

Jonossa

Jaettuamme 2x30km pitkät pätkät kolmelle päivälle (3x20km), jäi tälle viimeiselle osuudelle mahdollisuus olla ajoissa perillä. Saavuimme jo puolen päivän jälkeen Najeraan ja olemme nyt pitkähkön reppujonon 15. ja 16. alberguen edessä. Yöpymispaikkamme aukeaa klo 14 aikaan eli kohtapuolin. Tällaiset lyhyet päivät ovat todella tarpeen, sillä jalat eivät ole vieläkään oikein toipuneet alkupäivien reippaasta vaelluksesta vuoristossa. Nyt huomaa että on ihan eri juttu jaloille kävellä pitkääkin matkaa muutamia päiviä, kuin suhteellisen lyhyttä (20km) joka ikinen päivä lähemmäs 40 päivää putkeen.

Joustavat suunnitelmat

Olimme tänään siis menossa Logroñoon ja noin 20km taivallettuamme tulimme tänne Vianan pikkukaupunkiin. Pienen Sparista ostetun välipalan jälkeen päätimme pistäytyä paikallisessa alberguessa levähtämässä. Kirkon kyljessä olevan kiviportaikon noustuamme löysimme niin ihanan 16 hengen ja palvelualttiin paikan, että päätimme jäädä. Maksu on vapaaehtoinen ja kolme ystävällistä vapaaehtoistyöntekijää tekee meille sekä illallisen että aamiaisen, jotka syömme koko porukalla. Nukumme lattialla futoneilla, jotka ovat tiiviisti toinen toisissaan kiinni tässä "kuuden" hengen huoneessa... Ainiin, se kuva. Siinä Katja tekee yhtä lempipuuhistaan, aikajanaa tästä matkasta.

Netin aarrella Zubirista

Nyt olemme paasseet ekaa kertaa netin aarelle taalla Espanjassa. Lahettelemme siis viesteja matkan paalta kannykalla ja joskus harvoin paasemme katsomaan millaisia kommentteja ja kannustuksia olemme teilta ihanat ihmiset saaneet... KIITOS tuhannesti ja haleja kaikille! Kuvia tulee heti kun paasemme sellaisen vekottimen aareen, joka juttelee meidan kameran kanssa. Toivottavasti pian.

Nyt olemme siis hoitaneet itseamme Voltarenilla, paivaunilla ja todella runsaalla ruoalla. Olo alkaa olla selkeasti jo parempi. Ehka me todella huomenna kavelemme sen 27km. Laskeskelimme muutenkin matka-aikaa ja nayttaisi silta, etta tulemme kavelemaan 33-37 paivaa Finisterreen.

Matkalla olemme tahan mennessa tavanneet suunnattoman kirjon erilaisia ihmisia: japanilainen 60-v naispariskunta, joka hoippuu reppujensa alla ja on aina menossa vaaraan suuntaan; nuori irkkumies, joka hengailee pyoransa kanssa kaveluvauhtia nautiskellen olostaan; nuorimies, joka on kavellyt jo 50 paivaa Itavallasta ja jatkaa Santiagoon asti; ranskalaisia, saksalaisia, ruotsalaisia, amerikkalaisia, nuoria, vanhoja, naisia, miehia, kukin omilla kyvyillaan ja innollaan. Mahtava sekametelisoppa :)



Olemme nukkuneet pari viime yota albergueissa (pyhiinvaeltajien majatalo). Naissa yhdesa huoneessa nukkuu 20-100 ihmista. Viime yona tuntui kuin valtava avaruuden kone olisi vellonut ymparilla kaiken kuorsauksen, tuhinan, kohinan, kaantyilyn jne herattamana. Korvatulpat on tosi jees :)

Camino de Compostela: Camino Francés + Camino Finisterre

Ylihuomenna on lähdön aika kauan odotetulle reissulle Camino de Compostelan pyhiinvaellukselle. Haluan näin ennen matkaa tallentaa ajatuksiani lähdön merkityksestä. Merkitys muuttunee matkan aikana...

Sain inspiraation reissulle jo ammoisina kandivuosinani TaiKssa taidehistorian tunnilla, kun opettajamme kertoi elävästi ja kiehtovasti reitin päätepisteen kirkosta ja sen arkkitehtuurista. Häkellyin totaalisesti roomalaisen arkkitehtuurin ihailijana ja tarinoiden vaalijana. Arkkitehtuurista on kirjoitettu vaikuttavasti Hugh Honourin ja & John Flemingin kirjassa Maailman taiteen historia (1992, Otava, Helsinki, 332): Santiago de Compostelan katedraalin "interiööri on ehkä kaikkein vaikuttavinta romaanista arkkitehtuuria. ... Päälaivan valaistus on epäsuoraa; valoa suodattuu sivulaivojen ja gallerioiden uloimmista ikkunoista. Ristikeskuksessa valaistus on suoraa, ja auringonvalo täyttää koko keskialueen tehostaen seinien ja pilareiden jykevyyttä. Muurattujen seinien lähes yhtenäiset massat, nelikulmaiset ja pyöristetyt ruskeat graniittilohkareet jäsentävät tämän suurenmoisen interiöörin geometrisesti pelkistettyjä volyymeja. Lujana, arvokkaana ja joustamattoman itsetietoisena tämä rakennus on romaanisen tyylin mestariteos. Voimakkaammin kuin missään muualla täällä on mahdollista aistia tyylin varsinainen alkuperä, joka ei ole niinkään antiikin Rooman basilikoissa ja temppeleissä kuin roomalaisessa insinööritaidossa ja hyötyrakennuksien arkkitehtuurissa. Kirkko kohoaa vakavan rauhallisena toivon linnoituksena keskiajan levottomuuksien yläpuolelle."

Santiago de Compostelan merkitys on kuitenkin monisyisempi kuin sen vaikuttava arkkitehtuuri. Se oli keskiajalla Rooman Pietarin kirkon jälkeen merkittävin pyhiinvaelluskohde. "Pyhiinvaellusmatkalle lähdettiin useista eri syistä - kiitokseksi taivaallisista suosionosoituksista, rukoilemaan ja usein myös tekemään katumusharjoitusta vapautumiseksi synnintunnosta, joka kuului olennaisesti läntisen Euroopan uskonnolliseen ajatteluun. Keskiajan elämässä pyhiinvaeltajat olivat yhdistävä voima, joka saattoi yhteen papiston ja maallikot, rikkaat ja köyhät, eri maantieteellisten alueiden ja kielien edustajat nopeuttaen paitsi uskonnollisen myös maallisen kulttuurin leviämistä." (Honour & Fleming 1992, 332)

Jo kauan ennen kristittyjä, rauta-aikaan, muinaiset keltit kulkivat samaa tietä idästä länteen nykyisen Pohjois-Espanjan läpi. He seurasivat Linnunrataa, via lacteaa, kohti merta ja maailman äärtä, Finis Terraeaa. Se oli silloisen maailman äärimmäisin tunnettu paikka ja tähän ajateltiin maailman loppuvan. Keltit suorittivat täällä hedelmällisyysriittejään. Pariskunnat rakastelivat nojaten kiveä, menhir, vasten ja uskoivat hedelmöittymisen mahdollisuuden kasvavan. Kelteillä oli maailman äärellä myös oma temppeli Ara Solis, joka oli rakennettu auringon palvontaa varten. Temppeliä ei enää ole, vaan nykyisin paikalla on Finisterren kaupunki ja majakka, faro, josta avautuu valtavat näkymät Atlantille.


Camino de Compostelaan tai Finisterreen voi kulkea useampaa reittiä (katso: http://www.caminoguides.com/route.html). Tyypillisin näistä on Camino Francés, joka lähtee Ranskasta, Pyreneiden pohjoispuolelta. Reitti kulkee Espanjan halki idästä länteen Santiago de Compostelaan (n.800km) ja edelleen Finisterreen (+n.80km). Me kuljemme tätä reittiä. Lennämme 22.5. Bilbaoon, joka sijaitsee Espanjan pohjoisrannikolla ja matkaamme lähtöpisteeseen St. Jean Pied-de-Portiin julkisilla kulkuvälineillä. Pääsemme toivottavasti kävelemään keskiviikkona, jolloin meillä on noin kuusi viikkoa kävelyaikaa. Vaelluksen loputtua palaamme Finisterresta Santiago de Compostelaan bussilla, vuokraamme auton ja ajamme pohjoisrannikkoa pitkin Bilbaoon ja sieltä sitten kotiin 9.7.

Vaelluksemme sijoittuu hengellisten kulttuurien - kelttien, kristittyjen ja hindujen - sekä muinaissuomalaisuuden ja romaanisen arkkitehtuurin liitoskohtaan. Meidän häämme olivat muinaissuomalaisuudesta ammentavat, leikkien ajatuksilla viikingeistä noin 1000-luvulla. Henkisellä tasolla näissä on yhteneväisyyksiä. Annikki-mummun Muinais-Karjalan puku ja Kalevalan runot voidaan nähdä kelttiläisyyden sisarina ja veljinä. Historialliset jatkumot kietoutuvat toisiinsa ja täydentävät toisiaan. Tajusin vasta tänään, että kun yöllisessä vihkiseremoniassamme teimme avioliiton lupauksemme hindujen seitsemän askelen seremonian mukaan, matkaamme on varattu seitsemän viikkoa. Seitsemän taitaa olla merkityksellinen luku. Seitsemän on pyhä luku, seitsemän kuoleman syntiä... Jännittäviä merkityksiä, mitä lie ovatkaan.

Pyhiinvaellus on myös luopumisen matka, irtautumista menneistä ja valmistautumista tulevaan, tehdä tilaa uudelle elämälle yhdessä rakkaani Moxin kanssa, olla tässä hetkessä. Koemme varmastikin matkan aikana monta haastetta, joita voimme yhdessä pyhiinvaelluksen rauhassa harjoitella. Uskon, että voimme hankkia monta välinettä yhteiselle elämänmatkallemme. Tämä on siis pyhiinvaellus minuun ja meihin. Tämä on yksi yksityinen näkökulma, minun näkökulmani. Asian tulkitsee omalla tavallaan jokainen 100 000 vuosittain pyhiinvaellusreitin kulkevaa.

Lähtö lähenee

Enää muutama päivä ennen lähtöä... Kohta alkaa kiireisestä aikataulusta löytymään tilaa pakkaamisellekin :)

Päivä- ja yöajatukset

Aamun luennolla kuuntelimme ja keskustelimme unien merkityksestä ennen tiedollisen ajattelun vallankumousta Aristoteleen aikana. Puhutaan siis ns. mystisten kulttuurien ajasta, johon kuuluu mm. Intian, Persian, Egyptin ja Kiinan vanhat kulttuurit.

Tiedollisen ja yksilöllisen koulutuksen sijasta lapsia kasvatettiin ja yhteiskuntaa rakennettiin myyttien, legendojen, tarujen ja satujen kautta. Tämä kannusti erityisesti rikkaan mielikuvituksen kehittymistä. Keskeisiä teemoja silloin olivat erilaiset eettismoraaliset tilanteet ja käytöstavat. Hyvä ja paha tulivat vahvasti esille.

Nykyään tämä niin sanottu ihmisen yö-puoli on jäänyt kovasti päivä-puolen, eli tietoisen/järjellisen ajattelun, varjoon. Onneksi lapsille vielä nykyäänkin kerrotaan satuja. Se kuitenkin tuo ihan oman elämyksellisyyden lapsuuteen.

Voisiko yö-puolen uudistaminen ja nostaminen päiväpuolen rinnalle tuoda jonkinlaista parempaa tasapainoa
nykyiseen, ihmisiä kuluttavaan elämänmenoon?