Asa Inkeri

Meidän pieni neitonen, tasmanian tuholainen, patte patukka, prinsessa, päivänsäde vietti nimiäisiään rakkaimpien läsnäollessa. Nimeksi julistettiin Asa Inkeri ja kummeiksi Saara, Lulu ja Janne. Mukana myös kummiserkut Iiris ja Iivari.

Kuva: Henry Lehto

Perheemme tätä nykyjänsä

Tässä me olemme koko konkkaronkka. Isosisko, isi, äiti ja pikkukakkonen. Voi tätä ihmettä!

Kuva: Tarmo Virtanen 15.3.2009

Toisen polven stadilainen

Kun stadin kundi ja citymimmi ylittää kadun, liikenne pysähtyy. Tai sit se oli toistepäin. Mut enivei, me tiedetään miten täällä dallataan. Eka sukupolvi näyttää mikä on homman nimi, toinen polvi hengaa messissä.

Juhlatunnelmaa hakemassa

Kävimme tutustumassa neidin nimiäisjuhlapaikkaan Lammassaaren Pohjolan pirttiin. Matka kulkee sinne pitkospuita pitkin - kuten vaeltajalla konsanaan. Pirtti on satavuotinen kuluneine lankkuineen - kuten perinteinen juhlapaikka ainakin. Jatkamme siis Rosalan häiden ja Espanjan vaelluksen tiimoilla. Ehkä juhla tulee muutenkin hakemaan henkeään muinaisesta. Siirtämään sitä nykyiseen.

Juhlapäivänä syyskuun 9.
aurinko nousee klo 05:33
aurinko laskee klo 19:02

Menniäisten kuningatar

Nämä kaksi ovat polvistuneet uuden kuningattarensa lempeän valtikan eteen. Kaksi männiäistä, ihmisen kaltaista, ovat uuden tehtävänsä edessä nöyrinä hämmästyksestä. Tehtävä huolehtia kuningattarestaan on luonnollista kuin hengittäminen, ja silti yhtä salaperäistä kuin elämä itse. Oppaana ajan virrassa on itsensä kuningattaren suuri alku-viisaus, joka ei kyseenalaista mitään. On vain. Nämä kaksi muokkaavat tuon syvällisen tiedon toiminnaksi, vaikka taidot kaipaavatkin kovin paljon hiomista. Onneksi kuningatar kärsivällisesti armahtaa alamaisiaan. Hänen kauneutensa heijastuu näissä kahdessa.

Minä menninkäinen

Näillä varpailla minä maailmaan tulin ja taivasta tunnustelen