Juhannus nauttien sateesta

Perinteisesti vietämme juhannuksen mökillä sukulaisten seurassa, kuten tuhannet muutkin suomalaiset. Tämä kesä teki poikkeuksen, sillä meidät oli kutsuttu viettämään juhannushäitä pääkaupunkiseudulle. Pysyimme siis koko juhannuksen ajan Helsingissä ja otimme kaiken irti riehakkaasta sateesta, joka iski juhannusaattoon.

Juhannusaattomme sujui pyöräillessä kodistamme seurasaareen ja takaisin. Matkan varrella kävimme muun muassa panoraama-McDonaldsissa ja satumaisen hienossa Villa Angelikassa.

Mieleenpainuvinta oli ehkä kuitenkin pyöräily. Näin tällä hetkellä purjeveneettöminä sateen vihma kasvoilla tuntuu vaan niin uskomattoman hyvältä. Ronjakin tykkäsi ja veti tukkijätkän kokoisia hirsiä pyörän turvatuolissa paluumatkalla.

Netin aarrella Zubirista

Nyt olemme paasseet ekaa kertaa netin aarelle taalla Espanjassa. Lahettelemme siis viesteja matkan paalta kannykalla ja joskus harvoin paasemme katsomaan millaisia kommentteja ja kannustuksia olemme teilta ihanat ihmiset saaneet... KIITOS tuhannesti ja haleja kaikille! Kuvia tulee heti kun paasemme sellaisen vekottimen aareen, joka juttelee meidan kameran kanssa. Toivottavasti pian.

Nyt olemme siis hoitaneet itseamme Voltarenilla, paivaunilla ja todella runsaalla ruoalla. Olo alkaa olla selkeasti jo parempi. Ehka me todella huomenna kavelemme sen 27km. Laskeskelimme muutenkin matka-aikaa ja nayttaisi silta, etta tulemme kavelemaan 33-37 paivaa Finisterreen.

Matkalla olemme tahan mennessa tavanneet suunnattoman kirjon erilaisia ihmisia: japanilainen 60-v naispariskunta, joka hoippuu reppujensa alla ja on aina menossa vaaraan suuntaan; nuori irkkumies, joka hengailee pyoransa kanssa kaveluvauhtia nautiskellen olostaan; nuorimies, joka on kavellyt jo 50 paivaa Itavallasta ja jatkaa Santiagoon asti; ranskalaisia, saksalaisia, ruotsalaisia, amerikkalaisia, nuoria, vanhoja, naisia, miehia, kukin omilla kyvyillaan ja innollaan. Mahtava sekametelisoppa :)



Olemme nukkuneet pari viime yota albergueissa (pyhiinvaeltajien majatalo). Naissa yhdesa huoneessa nukkuu 20-100 ihmista. Viime yona tuntui kuin valtava avaruuden kone olisi vellonut ymparilla kaiken kuorsauksen, tuhinan, kohinan, kaantyilyn jne herattamana. Korvatulpat on tosi jees :)

Päivä- ja yöajatukset

Aamun luennolla kuuntelimme ja keskustelimme unien merkityksestä ennen tiedollisen ajattelun vallankumousta Aristoteleen aikana. Puhutaan siis ns. mystisten kulttuurien ajasta, johon kuuluu mm. Intian, Persian, Egyptin ja Kiinan vanhat kulttuurit.

Tiedollisen ja yksilöllisen koulutuksen sijasta lapsia kasvatettiin ja yhteiskuntaa rakennettiin myyttien, legendojen, tarujen ja satujen kautta. Tämä kannusti erityisesti rikkaan mielikuvituksen kehittymistä. Keskeisiä teemoja silloin olivat erilaiset eettismoraaliset tilanteet ja käytöstavat. Hyvä ja paha tulivat vahvasti esille.

Nykyään tämä niin sanottu ihmisen yö-puoli on jäänyt kovasti päivä-puolen, eli tietoisen/järjellisen ajattelun, varjoon. Onneksi lapsille vielä nykyäänkin kerrotaan satuja. Se kuitenkin tuo ihan oman elämyksellisyyden lapsuuteen.

Voisiko yö-puolen uudistaminen ja nostaminen päiväpuolen rinnalle tuoda jonkinlaista parempaa tasapainoa
nykyiseen, ihmisiä kuluttavaan elämänmenoon?