WW2011 - 25-vuotis juhlakiertue

Tämän vuoden piirteitä on vanhan/rikkimenneen tavaran uusintaa ja menneisyyden havinaa
(2010, 2009, 2008, 2006)

Koitamme meidän "omaa" telttaa, jo varmaan yli 20 vuotta vanhaa haltin kolmiomallista sellaista. Sen on vanhemmat ostaneet joskus lapsuusaikoina. Mutta toisin kuin kaikki muut lapsuusajan muistot, niin teltta olikin koekäytettäessä paljon tilavampi kuin kuvitteli.

Tänä vuonna voisi myös ottaa ruokailukamat mukaan. Ne viimevuonna hätäpäissään matkalta ostetut osoittautuivat itseasiassa ihan hyviksi (ml. teräksinen koirankuppi)

SETTI 1: YÖPYMIS-ORTLIEB
- itsestään täyttyvä makuualusta
- teltta
- makuupussi


SETTI 2: REPPU-ORTLIEB

Pesupussi
- matkapyyhe (ja uikkarit joita ei tod.näk. tarvita)
- meikkipussi sisältöineen

Ruokapussi
- lautanen (teräksinen koirankuppi)
- haarukka-veitsi-lusikka
- muki

Keikkapussi
- valkolakki
- ww-paita
- housut
- sandaalit (tänä vuonna crocsit korvaa myös sandaalit)
- nuotit (erikseen minigripattu)

Vaatteet (kanoottipussissa omissa muovikasseissaan)
- normivaatteita muutama kerrasto
- lämpökerrasto

Repun pohjalla
- vedenkestävä purjehdustakki ja -housut


SETTI 3: TUHTOREPPU (soutukamat)
- 2 valkoista kauluspaitaa helle-souteluun
* soutuhanskat
- soutualusta, hellehattu
- aurinkorasva
* oma otsalamppu
- leatherman
- puolen litran vesipullo
- lämmikejuomaa (= sukkamehu eli puolet punssia + puolet rommia)
- jägeriä digestiiviksi


PÄÄLLÄ MUKANA
* mustat crocsit pinkillä vauhtiviivalla ja loikkaavalla valaalla + sopivat villasukat. Siis ei Saappaita nyt sitten tänä vuonna.
- aurinkolasit
* iPhone + kuminen suojus
* rahat (myös käteistä)

WW2010 - viilaten ja höyläten

[tässä joskus ehkä kuva]

WW-kamojen tämänvuotinen iteraatio tuskin kauheasti eroaa viime vuoden hyvästä perussetistä. Joskin teltta tulee takaisin kuvioihin mukaan.
(2009, 2008, 2006)

Vaikka soutupaitoja ei edellisenä vuonna kaikkia tarvinnutkaan, nyt superhelteiden (30+ °C) vuonna on hyvä olla kaikki mukana. Edellisenä vuonna käytetty iPhone kovamuovikotelo oli halpa mutta niin sekundaa, että enemmän pelkäsi kotelon hajoamista ja puhelimen putoamista kotelosta kuin pelkän puhelimen kädessäpysymistä. Ylimääräistä likaa ja hiekkaahan noi kotelot myös kerää aika ikävästi reissun päällä.

- itsestään täyttyvä makuualusta
- teltta
- makuupussi

- aurinkorasva
- iPhone + joku viimehetken hätäpaniikkisuojausviritys
- lämmikejuomaa
- matkapyyhe
- vedenpitävä "merimiessäkki"
- puolen litran vesipullo, otsalamppu, leatherman
- meikkipussi sisältöineen

- keikkakamat (valkolakki, ww-paita, housut, sandaalit, nuotit)

- Saappaat
- 2 valkoista kauluspaitaa helle-souteluun
- soutuhanskat, soutualusta, hellehattu, aurinkolasit (ja uikkarit joita ei tod.näk. tarvita)
- normivaatteita muutama kerrasto
- lämpökerrasto
- vedenkestävä purjehdustakki ja -housut

WW2009 - tuottaako iteroiti tulosta?

WW-kamoja on tullut viriteltyä, vähenneltyä ja paranneltua jo monta monituista vuotta. Vuoden 2006 kamat oli onnistunut setti. Vuonna 2008 tuli muutama huti, osittain ääripäissään olleen sään takia (4 päivää pelkkää sadetta ja sumua, 5 päivää polttavaa hellettä).

Tämän vuoden tavaralista näyttää seuraavalta (tähdellä merkityt vuoden 2009 trendimallistosta):
* 2 valkoista kauluspaitaa helle-souteluun
* itsestään täyttyvä makuualusta
* ei telttaa, vaan korvatulpat ja nukkuminen kollektiivimajoituksessa puolarissa
* aurinkorasva
* iPhone kotelo ja nyöri (ettei raukka huku vesillä)
* Saappaat
* Lämmikejuomaa
- makuupussi
- soutuhanskat, soutualusta, hellehattu, aurinkolasit (ja uikkarit joita ei tod.näk. tarvita)
- matkapyyhe
- normivaatteita muutama kerrasto
- lämpökerrasto
- meikkipussi sisältöineen
- keikkakamat (valkolakki, ww-paita, housut, sandaalit, nuotit)
- vedenpitävä "merimiessäkki"
- puolen litran vesipullo, otsalamppu, leatherman

Pienessä Sievässä 1901

Soutu Pienessä Sievässä loppui herkkään laulantaan... Niin
aikaisin...

Oodi Carbonaralle

Eilisen reilu 30km soutu päättyi kauniiseen auringonlaskuun:
.
(sävel - päivänsäde ja menninkäinen)
Aurinko kun päätti retken
siskoistaan jäi jälkeen hetken
Kirkkovene viimeinen
Hämärä jo metsään hiipi
Kirkkovene tervasiipi
juuri aikoi soutaa eestä sen
kun Carbonaran tuoksun
tunsi vastaan tulevan
se juuri oli noussut padastaan
kas ennen päivän laskua ei carbonara voi
milloinkaan olla valmista.
.
JK: carbo on herkullista myös aamupalana!

Ja sitten bassot tulivat

Ensimmäinen veneuinti suoritettu ja rantaankin lopulta päästiin,
mutta vasta kun laulut oli laulettu loppuun.

WeneWiOL 2008 alkaa...

Kumpulan kyläjuhlat

Jee, jee, Nopsajalka rulettaa.
Nuori rastafa bilettää.

Jalkapiano

Ronja on aikamoinen taitoilija. Rumpuilu on varmaankin monelle jo tuttua, mutta jalkapianon sulosävelet eivät ole vielä päässeet estraadille. Innokkaana tyyppinä Ronja varmaankin vielä tekee ihan biisin koko bändin soitinten kera, mutta tässä jo ensimakua tällaisesta work-in-progress biisistä. Aika moderni tyylimaku, täytyy sanoa, mutta tarkka korva löytää mielenkiintoisia yksityiskohtia...

RonjART - RonjaFeat (linkistä klikkaamalla aukeaa MP3 musiikkitiedosto)

Ronjan rumpukurssi

Ronjan puheharjoitukset

Tällä viikolla Ronja aloitti tavujokeltelun. Hänen sanainen arkkunsa on raottamassa kanttaan.

Ronjan harjoittelu muistuttaa minua väkevästä kokemuksesta. Ollessani saattohoitamassa mummuani hän yritti viimeisinä tajunnanhetkinään kertoa minulle jotain. Viesti tuntui tärkeältä, erityiseltä, se oli juuri minulle osoitettu. Yritin kaikin keinoin saavuttaa saman kommunikaatiotason mummuni kanssa ja hän yritti kertoa asiansa moneen kertaan. En valitettavasti ymmärtänyt vaikka kuinka yritimme. Sananmuodostus oli aivan samankaltaista kuin nyt Ronjalla. Suun liikkeet samoin ylikorostuneita, mutta hidastettuna versiona.

Hämmentävintä tässä on, että videointipäivänä mummuni kuolemasta tuli tasan kaksi vuotta, joten ensimmäinen Ronjan jokeltelu tiistai-iltana saattoi olla täsmälleen samaan aikaan kun mummuni yritti viestiä minulle viimeisen kerran elämässään. Merkillistä. Tuntuu kuin tällä olisi joku tarkoitus, asioiden välinen yhteys. Ehkä minulle kerrotaan, että elämä jatkuu. Uudessa muodossa. En ole uskonnollinen, mutta uskon kyllä järjen ulottumattomissa oleviin tasoihin. Asioilla on merkitys ja yhteys. Mummuni on Ronjan isoisoäiti. Elinoita molemmat. Elämä tuntuu kaarelta tai kierteeltä, joka palaa samaan lopussa kuin alussa. Yhtyy reunoillaan, kuin langanpäät sidottaisiin yhteen. Elämä edessä, elämä takana, niitä sitoo elävä elämä.

Mummuni oli jo menettänyt kykynsä kommunikoida, hänestä huokui rauha. Ronja vasta on ottamassa taitoa haltuunsa, tytöstä hehkuu into.

Uusin leikkikalu

Saimme koko perhe ihka uuden leikkikalun. Omenaisen iMacin. Saattaa olla, että me vanhemmat iloitsemme siitä vielä jonkin aikaa enemmän kuin perheen pikkuinen. Se nimittäin toimii meillä niin musiikin kuuntelussa kuin leffojen katselussa. Meillähän ei ole telkkaria, eikä siis kohta cd-soitintakaan. Onhan Ronjastakin kiva katsella hullunkurisia omakuvia, joita otamme Photo Boothilla pitkin päivää. Tässä starakuva.

Ronja Elina

Ex-vauvamme (ex, koska tyttäremme on jo niin iso) nimeä kokoontui juhlimaan Lammassaaren Pohjolan pirttiin 65 aikuista ja 17 lasta. Suurkiitokset kaikille! Kuten kuvasta näkyy, tämä oli kaikkien yhteinen juhla tansseineen ja nyyttäri-ruokineen.

Ronjalla on nyt oma nimi ja kolme ihanaa ikiomaa kummia. Kuten täältä löytyvistä kuvista näkyy, Ronja on tästä hyvin onnessaan.

Ainoa hetki

DEN ENDA STUNDEN

Allena var jag, han kom allena;
förbi min bana hans bana ledde.
Han dröjde icke, men tänkte dröja,
han talte icke, men ögat talte.
Du obekante, du välbekante!
En dag försvinner, ett år förflyter,
det ena minnet det andra jagar;
den korta stunden blev hos mig evigt,
den bittra stunden, den ljuva stunden.

Johan Ludvig Runeberg



AINOA HETKI

Kun yksin kuljin, niin yksinänsä
ohitse tieni hän hiljaa astui.
Ei jäänyt siihen, vain jäädä aikoi,
ei puhunutkaan, vain silmä puhui. –
Niin vieras olit, niin tuttu silti.
Pois päivä kiitää, pois vuosi vierii,
ja muisto toistaan kuin varjo seuraa.
Se pieni hetki on luona aina.
Niin karvas hetki, niin kaunis hetki.

Suom. Liisa Enwald

Tuulen viemää

WeneWiOL on alkanut mainiosti. Eka konsertti oli harvinaisen nautinnollinen kokemus, biiseissä oli musiikin tekemisen makua ja saimme innokkaita aplodeja. Juuri hetki sitten täytimme vatsamme TBCllä eli tonnikalabanaanicurrylla. Se on maan mainioin kiertuespecialruoka, maukasta ja takuuvarmasti ähkyttävää. Nyt soutelemme kohti Muukonsaarea. Tai varsinaisesti kuusi soutaa, kaksi säätelee Moxin nerokasta purjeviritystä, Mox pitää perää ja yksi tähystelee keulassa. Täällä purjeen takana tuntuu kuin matkustaisi ykkösluokassa, joten me Tuulin kanssa pidämme huolta päiväunista. Kaikkien muiden puolesta. Ja mä kun luulin, etten pääse tänä kesänä purjehtimaan.

WeneWiOLiin

Kuten Katja jo kirjoittelikin, seuraavat yhdeksän päivää vietämme WeneWiOLissa, kirkkoveneillä soudellen ja kirkoissa kuorona laulaen. Tapahtumia paikanpäällä pääsee katsomaan osoitteessa wenewiol.rakovalkea.org/paivio/.

Keinuvassa olomuodossa

Tämän hetken tunnelmia kuvaa parhaiten biisi "Hopeaa hiuksillaan", kenties. Kotiinpaluu tuntuu hyvältä. Kuin pääsisi nukkumaan lapsen unta, keinumaan unimaailman pehmeyteen.

Hopeaa hiuksillaan

istuu viereen pienemmän
sängyn laitaan jää
kuka kuiskaa ikkunaan
tuuli siellä puhuu vaan
elokuisen illan viilentää

niin hiljaa on äiti maa
ilta väsyneen hiljentää

hopeaa hiuksillaan
ohjaa uneen kulkevaa
hopeaa hiuksillaan
on hyvä nyt jo näin
on kenties
kenties

tarinoiden kuninkaat
astuu huoneeseen
silmät loistaa väsyneen
lupaan käydä nukkumaan
jos vielä hetken kuulla saan

niin silmänsä sulkee nuo
ne unimaailmaan aukeaa

hopeaa hiuksillaan
ohjaa uneen kulkevaa
hopeaa hiuksillaan
on hyvä nyt jo näin
on kenties
kenties

san. Tommi Lattunen (Rajaton-yhtyeen levyltä Kevät)

Torvet pauhaavat maailman lopussa

Nyt me sen tiedämme, mitä tapahtuu kun maailma loppuu. Valtava vesi ympäröi maan, sumu kietoutuu ympärille ja torvien pauhu täyttää koko olemuksen. Ihmiset polttavat vaatteitaan. He höpöttävät eläimille ja tarjoavat niille viimeisiä eväitään. Kohottavat ilmaan viimeisiä oluttuoppejaan. Tallentavat tämän hetken kameroillaan. Mitä varten, kun ei ole enää muuta?

Santiago de Compostelan katedraalissa

Istumme Santiago de Compostelan katedraalissa odottamassa pyhiinvaeltajien messun alkamista klo12. Olemme yhden etappimme päässä, kaksi yksilöä reilun 90 000 ihmisen joukossa, jotka tekevät vaelluksen vuosittain. Olemme hyvässä kunnossa, väsyneitä vain pitkästä matkasta ja tämän aamun aikaisesta herätyksestä. Inhimillistä. Vaikka matkamme syy ei ole uskonnollinen, 776km kävelyn jälkeen vaelluksen päättymiselle pyhitetty hetki yhdessä muiden peregrinojen kanssa on paikallaan. Kaikki kokoontuvat osallistumaan messuun. Syynsä kullakin, kuten matkan teossakin. Joillekin tämä on se ultimatum. Mulle itse matka, matkalla oleminen, on olennaisinta. Ainakin nyt tuntuu siltä, kun huomenna aiomme jatkaa matkaamme ja kävellä aina maailman loppuun asti.

Kukkokukkuu!

Tämä matkamme on ollut myös vahvasti äänimaisemien matka. Vuoristoissa suhisee tuuli ja puut, tasangoilla humisee heinä ja moottoritiet. Maatilojen ääniä kuuluu vähän väliä; lehmiä, lampaita ja muita. Joskus sadekin ropisee ja ukkostaa. Kaksi mieleenpainuneinta ääntä ovat kuitenkin kukkojen kieunta aamuisin kuuden aikaan kävellessä sekä käkien kukunta kaukaisistakin metsistä.