Kokkaus alkakoon

Äijät kokkaa ja pölisee. Just niinku pitää :)

Tuoksujen matka

Visuaalisten nähtävyyksien lisäksi camino on ollut myös vahvojen tuoksujen ja hajujen matka. Alussa vuoristossa ilma oli raikasta ja tuntui kevyeltä. Tuuli toi tullessaan puiden ja pensaiden tuoksuja kaukaakin. Vuoriston tasaantuessa mesetaksi ilma kävi kuivemmaksi. Lähinnä kuivan heinän ja pelloille heitetyn lannoitteen hajut keskeytti ainoastaan kaupunkien liikenteen ja teollisuuden jäljet. Kumpujen ja vuoriston lähestyessä luonnon vehreys virkisti turtunutta nenää. Muutamissa pienissä vuoristokylissä reissulle tyypillisen maatalouden peruselementit pääsivät uusiin ulottuvuuksiin; lehmiä väistellessä kapeilla, talojen reunustamilla, lannan peittämillä mukulakivikaduilla oli melkein mahdotonta olla osumatta tuoreeseen tavaraan. Päästessämme lähemmäs Santiagoa Galician alueelle olemme saaneet nauttia irkkumaisemissa yrttien ja myös istutettujen eukalyptus-puiden tuoksusta. Finisterreä lähestyessämme odotamme jo innolla suolaisen meren kutitusta nenässä...

Kokeilijan kokemuksia

Huhhuh, meikäläisen kokeilunhalu saa aina välillä meitsin tukaliin tilanteisiin. Tällä kertaa ruoan kanssa. Beloradon markkinoista nauttiessa, tilasimme kumpikin menu del dian, eli kaksi ruokalajia + jälkkäri. Halusin kokeilla jotain, mitä ei aikaisemmilta listoilta ollut löytynyt eli Callos a la Viscaya. Kysyessäni mitä se on, vastauksena tuli jotain eläimeen viittaavaa ja sormen osoitus vatsan alueelle. Noh sekä haju että maku oli sitten jotain aivan tolkutonta. Myöhemmin sanakirja ei osannut sanoa juuri mitään, paitsi pienellä luovuudella "känsän sisälmykset". Onneksi se toinen ruokalaji, paella, oli hyvää ja täyttävää...