Nyt olemme paasseet ekaa kertaa netin aarelle taalla Espanjassa. Lahettelemme siis viesteja matkan paalta kannykalla ja joskus harvoin paasemme katsomaan millaisia kommentteja ja kannustuksia olemme teilta ihanat ihmiset saaneet... KIITOS tuhannesti ja haleja kaikille! Kuvia tulee heti kun paasemme sellaisen vekottimen aareen, joka juttelee meidan kameran kanssa. Toivottavasti pian.
Nyt olemme siis hoitaneet itseamme Voltarenilla, paivaunilla ja todella runsaalla ruoalla. Olo alkaa olla selkeasti jo parempi. Ehka me todella huomenna kavelemme sen 27km. Laskeskelimme muutenkin matka-aikaa ja nayttaisi silta, etta tulemme kavelemaan 33-37 paivaa Finisterreen.
Matkalla olemme tahan mennessa tavanneet suunnattoman kirjon erilaisia ihmisia: japanilainen 60-v naispariskunta, joka hoippuu reppujensa alla ja on aina menossa vaaraan suuntaan; nuori irkkumies, joka hengailee pyoransa kanssa kaveluvauhtia nautiskellen olostaan; nuorimies, joka on kavellyt jo 50 paivaa Itavallasta ja jatkaa Santiagoon asti; ranskalaisia, saksalaisia, ruotsalaisia, amerikkalaisia, nuoria, vanhoja, naisia, miehia, kukin omilla kyvyillaan ja innollaan. Mahtava sekametelisoppa :)

Olemme nukkuneet pari viime yota albergueissa (pyhiinvaeltajien majatalo). Naissa yhdesa huoneessa nukkuu 20-100 ihmista. Viime yona tuntui kuin valtava avaruuden kone olisi vellonut ymparilla kaiken kuorsauksen, tuhinan, kohinan, kaantyilyn jne herattamana. Korvatulpat on tosi jees :)