Kokkaus alkakoon

Äijät kokkaa ja pölisee. Just niinku pitää :)

Hilsu-tädin pikkuleivät

Jo lapsuudesta asti iskän lemppari. Niin hyvää, että ala-aste- ikäisenä piti varta vasten opetella itse leipomaan niitä.

Hilkan pikkuleivät

200 g voita

200 g (2,2 dl) sokeria

1 rkl siirappia

1 muna
1 tl soodaa (sekoitettuna pieneen määrään vettä)

1 tl kanelia

1 tl kardemummaa

1 tl inkivääriä (jauhe tai tuore inkivääri raastettuna)

300 g (5 dl) vehnäjauhoja
kokonaisia kuorellisia manteleita tai pähkinöitä

Vatkaa voi sokerien kanssa vaahdoksi. Vatkaa muna joukkoon. Lisää sooda. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää joukkoon ja sekoita tasaiseksi massaksi. Pyöritä taikinasta 2-3 cm paksua tankoa. Leikkaa viistoon sentin paksuisia siivuja. Laita siivut lappeelleen uunipellille ja paina päälle manteli tai pähkinä. Paista uunin ylimmällä tasolla n. 7 minuuttia 225 asteessa. Maku paranee ja tiivistyy, kun keksit kuivahtavat päivän pari.

kurkkujugurttikeitto

Tämä on todella naminami kylmä alkupalakeitto, vähän Gazpachon tyyliin, paitsi punaisen sijasta vaalean vihreää.

1 pieni purkki (n. 400g) partasuujugurttia (turkkilaista)
1-2 kurkkua
1 pieni valkosipulin kynsi
1 ruukku basilikaa
1/2 tl chilitahnaa
1-2 tl pilkottua inkivääriä (tai inkivääritahnaa)
1 limetin mehu
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 tl suolaa

Paloittele kurkut ja laita ne monitoimikoneeseen. Lisää kaikki muut ainesosat paitsi jugurtti ja soseuta. Lisää jugurtti ja tarkista maku.

Anna keiton maustua jääkaapissa tarjoiluhetkeen saakka. Tarjoile esimerkiksi alkukeittona tai karjalanpiirakoiden ja saunapalvikinkun kanssa.

Oodi Carbonaralle

Eilisen reilu 30km soutu päättyi kauniiseen auringonlaskuun:
.
(sävel - päivänsäde ja menninkäinen)
Aurinko kun päätti retken
siskoistaan jäi jälkeen hetken
Kirkkovene viimeinen
Hämärä jo metsään hiipi
Kirkkovene tervasiipi
juuri aikoi soutaa eestä sen
kun Carbonaran tuoksun
tunsi vastaan tulevan
se juuri oli noussut padastaan
kas ennen päivän laskua ei carbonara voi
milloinkaan olla valmista.
.
JK: carbo on herkullista myös aamupalana!

Kahdestaan Piperradaa ja muuta

Takanamme on historiallinen vuorokausi: Ronja oli ensimmäistä kertaa elämässään äidistään yön erossa – äiti oli ensimmäisen kerran yön erossa esikoisestaan. Äiti ja isä nauttivat toistensa seurasta aivan omassa rauhassa, pitkästä aikaa. Koko yön yli on eri juttu kuin puolen päivän tai leffan pituinen spurtti. Mukavan tuttua yhdessäoloa alun hämmennyksen jälkeen. Ihmeellisen ihanaa. Hurvittelimme tanssitapahtumassa, illallistimme, uppouduimme meille niin tärkeään jutusteluun. Nautimme Piperradaa aamiaiseksi latten kera ennen kuin riensimme katsomaan Porco Rosso -animen. Hyvää teki parisuhteelle ja lapsikin voi hyvin rakkaan mummun luona.

Sitten vielä herkkuohje. Suosittelen brunssille.

Piperrada

Tämä upean ja herkullisen ruokalajin muunnelmia valmistetaan joka puolella Espanjaa, Baskimaassa ja Etelä-Ranskassa. Valmistuspaikasta riippuen ainekset ja valmistustapa vaihtelevat, mutta paprikat, valkosipuli, tomaatit ja kinkku samoin kuin useimmiten kananmunat ovat tmän ruokalajin olennaisia aineksia, samoin hedelmäinen, täyteläinen oliiviöljy. Saint-Jean-de-Luzissa Pyreneillä tähän ruokalajiin kuuluvat pienet, melko tuliset punaiset paprikat ja paikallinen suolainen kinkku, ja joillakin paikkakunnilla Espanjassa olen syönyt Piperradaa, jossa on kuivatuista chilipaloista tehtyä mursketta. Tämän ruokaan sopii hyvin arkinen espanjalainen öljy.

6-8 annosta

4 rkl kylpuristettua neitsytoliiviöljyä
1 salaattisipuli renkaiksi viipaloituna
3 valkosipulinkynttä viipaloituna
2 halkaistua siemenetöntä punaista paprikaa
2 halkaistua siemenetöntä keltaista paprikaa
2 kypsää punaista kuorittua tomaattia viipaloituna
6 kanamunaa
4 viipaletta jamón serranoa tai parmankinkkua
1 kuivattu punainen chilipalko murennettuna (ei välttämätön)
suolaa ja mustapippuria myllystä

Kummenna kolme ruokalusikallista öljyä paksupohjaisessa paistinpannussa. Lisää sipulirenkaat ja valkosipuli ja kuullota nopeasti. Lisää paprikat ja tomaatit. Pane kansi pannun päälle, vähennä lämpöä ja kypsennä aineksia 8-12 minuuttia, niin että niistä tulee pehmeää sakeaa sosetta. Tarkista maku.

Riko munat kulhoon, lisää suola ja pippuri ja sekoita haarukalla. Työnnä kasvisseos lastalla paistinpannun reunoille. Lisää jäljellä oleva öljy paistinpannun keskustaan ja kaada siihen munaseos. Kuumenna keskilämmöllä varovasti sekoittaen, kunnes munaseos on puolittain hyytynyt. Katkaise lämpö.

Kääri kinkkuviipaleet ruusukkeiksi tai laskosta ne ja lisää pannuun. Ripottele halutessasi päälle murennettua chiliä ja tarjoa suoraan pannusta.

Huom! Lisäkkeenä tarjotaan usein oliiviöljyssä paistettuja pyöreitä tai kolmionmuotoisia leipäpaloja.

Ohje kirjasta: Ferguson, Clare. 2000. Oliiviöljy extra virgin – Herkullisia ja terveellisiä ruokaohjeita, s. 44

Minä syön ite!

Ronja-neidille kelpasi äidin tarjoama lusikka puoleenväliin ruokailua. Sitten piti syödä itse. Ja toden totta, omin käsin kasviskanapastaa upposi neljäsosa-annos. Tyttö piti siinä ohessa huolen, että äiti pesee pöydän, syöttötuolin ja lattian.

TBC

Pistetään, pistetään TBCtä poskeen, kisauveera, kisauveera.
(Miten ihmeessä toi muuten kirjoitetaan?)

Ronja sai ekan kerran äidin ja isin WeneWiOL-kesäherkkua: tonnikala-banaani-currya. Miedompana ja porkkanalisäkkeellä. Hyvää oli! Melkein kaik män.

Kahvilassa

Tyttöjen kesken kahvilassa odotellaan iskää kauppareissulle. Harmistus myöhästymisestä kääntyikin hauskanpidoksi. Maissinaksut maistuvat ja tyttö katselee ihmisvilinää aitiopaikalla kahvilan syöttötuolissa. Kaikkea sitä jo.

Sama paremmalla kuvalla

...ja kurkun kera.

Aamiaisella Engelissä

Hajanaisen vakituisiin nautintoihimme kuuluu aamiainen Engelissä, niin nyt myös tyttömme kanssa.

Ronskuli, 5kk, popsi porkkanaa

Koitti se päivä, kun Ronjan ravinto ei enää ollut pelkkää äidin maitoa. Tänään. Neiti täytti viisi kuukautta ja se tuntui sopivalta rajapyykiltä. Hyvää aikaa harjoitella kuukausi ennen kuin aloitetaan tosi toimet eli maidon jatkaessa pääruokana vuoden ikään asti myös muu ruoka tulee tärkeäksi osaksi päivittäistä ravintoa. Muutenkin tämä tuntuu hyvältä ajalta. Tyttö on alkanut liikkua yhä enemmän, yötkin menee sätkiessä ja pöngätessä, joten monipuolisempi eväs käy pian tarpeelliseksi. Eikä olisi kiva törmätä tilanteeseen, jossa nälkä kurnii maarussa ja huuto kaikuu korvissa.

Aloitimme porkkanalla. Tästähän on mielipiteitä – monta, harrasta, näkemystä ja kokemusta. Joidenkin mukaan porkkana on hyvä. Se on lempeä ja makea, ja siten muistuttaa äidinmaitoa. Toisten mielestä pitäisi aloittaa perunalla, koska jos syö makeaa aluksi ei se muu ruoka sitten maistu ollenkaan. Antroilijat kauhistelevat tätä, koska peruna on pimeän kasvi, juuripaise joka ei symboloi kasvua, eikä sitä tulisi lainkaan lapselle tarjota. Joidenkin mukaan taas voisi aloittaa täysjyväriisillä, koska se ei ainakaan allergisoi, on maukasta, helposti sulavaa ja harmonista ruokaa arvokkaine ravintoaineineen. Se voi taas aiheuttaa ilmavaivoja. Minusta itsestä porkkana tuntui parhaalta, luontevimmalta ja sitä vastaan oli minusta vähiten uskottavia perusteluja. Minusta on luontevaa antaa makeaa, koska Ronja on jo tottunut makeaan. Miksi tehdä asiasta turhan vaikeaa. Kyllä sitä ehtii kaikkea maistella.

H-hetki koitti kello 11. Soseet valmiina, ruokalappu kaulalla ja rutkasti positiivista mieltä.

Hyvin se meni. Yllättävän hyvin. Mielestäni jo puoli teelusikallista olisi ollut hyvä, mutta sitähän upposi monta! Video todistaa tätä ihmettä. Onneksi Ronjalla on niin fiksu isä, että hän antoi tytön osallistua. Nimittäin neiti piti isän kanssa lusikasta kiinni ja lappasi sosetta suuhun vain vähän epäuskoa katseessaan. Olemmehan jo kuukauden verran harjoitelleet lusikan käyttöä. Sillä neiti on leikkinyt aina osallistuessaan vanhempiensa ruokailuihin. Lusikka oli siis jo tuttu, uutta oli "vain" ruoan rakenne, maku ja uusi syömistekniikka. Viisi kuukautta suuhun on uponnut vain maitoa, nestettä. Syöminen on ollut juomista. Nyt sosetta, jotain erilaista. Eihän sitä voi vain juoda, ensin sose pitää saada suun takaosaan jollain konstilla, vaikka kieli on tottunut imemisestä eteenpäin työntävään liikkeeseen. Sitten vasta voi niellä, ja entistä tomerammin. Ja sinnehän se upposi, meni tuosta noin vaan. Olihan sosetta tietysti ympäri nassua ruokailun päätteeksi. Mutta mitä me pienistä!

Popsi, popsi porkkanaa
Ronskulia se vahvistaa!

Ruskaretkellä Seitsemisen kansallispuistossa

Perinteinen retkemme luonnon helmaan sukulaisporukalla, tällä kertaa Ronja tietysti mukana. Tyttö nukkui jo makoisat unet puun alla. Nyt grillataan kokonaisia kaloja nuotiolla. Ne nautitaan ruisleivän päällä. Jälkkäriksi muurinpohjalettuja. Ronja saa nauttia herkuista mamtsin maidon kautta. Nami nami.

Ronja Elina

Ex-vauvamme (ex, koska tyttäremme on jo niin iso) nimeä kokoontui juhlimaan Lammassaaren Pohjolan pirttiin 65 aikuista ja 17 lasta. Suurkiitokset kaikille! Kuten kuvasta näkyy, tämä oli kaikkien yhteinen juhla tansseineen ja nyyttäri-ruokineen.

Ronjalla on nyt oma nimi ja kolme ihanaa ikiomaa kummia. Kuten täältä löytyvistä kuvista näkyy, Ronja on tästä hyvin onnessaan.

Appelsiini-suklaakakku

Meillä jo aiemmin hyväksi testattu - ja jälleen sellaiseksi todistettu - juustorahkakakku. Kaksikerrosrakenne tekee kakusta yhtä aikaa makean ja raikkaan. Siitä riittää noin kymmenelle hengelle innostuksen mukaan.



Pohja
175g suklaakeksejä
50g voita tai oivariinia

Täyte
6 liivatelehteä
1rkl sitruunamehua
1dl sokeria
2rkl vaniljasokeria
1prk rahkaa
3dl kuohukermaa
2 appelsiinia paloiteltuna
1dl talousuklaarouhetta

Koristeluun
2 appelsiinia
suklaakarkkeja
suklaarouhetta

Peitä irtopohjainen kakkuvuoan (halkaisija 24cm) pohja pyöreäksi leikatulla leivinpaperilla.

Tee keksipohja. Hienonna keksit ja sekoita voisulan kanssa. Levitä kakkuvuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi.

Valmista perustäyte. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 5 minuuttia. Sekoita sillä välin rahkaan vaahdotettu kerma ja molemmat sokerit. Liota kuivaksi puristettu liivatelehti kuumennettuun sitruunamehuun ja lisää täytteeseen tasaiseksi sekoittaen. Jaa perustäyte kahteen osaan ja tee niistä maustetut täytteet.

Mausta perustäytteen puolikas appelsiinilla. Kuori appelsiinit, poista valkoiset osat, leikkaa pieniksi paloiksi ja sekoita perustäytteeseen. Lisää appelsiinitäyte keksipohjan päälle.

Mausta perustäytteen puolikas suklaalla. Rouhi suklaa ja sekoita perustäytteeseen. Kaada suklaatäyte päällimmäiseksi kakkuvuokaan.

Anna hyytyä jääkaapissa esim. foliolla peitettynä. Irrota kakku vuoasta ja koristele se esimerkiksi appelsiineillä, suklaakarkeilla ja suklaarouheella. Tarjoile viileänä.

Tiramisù (con lampone)

Tämän suosikkijälkkärin sanotaan saaneen juurensa Venetsiassa 1950-luvulla. Se on parhaimmillaan, kun se valmistetaan päivää ennen tarjoilua. Jälkkäri ei ole kovin makea. Siitä riittää runsaasti neljälle tai jopa kahdeksalle pienemmälle herkuttelijalle.



150g tummaa suklaata (väh. 60% kaakaota)
1dl espressoa
6rkl Marsala-viiniä
250g mascarpone-juustoa
5rkl kidesokeria
2rkl tummaa rommia
3dl kuohukermaa
2 kananmunan keltuaista
24 savoiardi-keksiä
(200g tuoreita vadelmia sekä muutamia koristeeksi)

Tee esivalmistelut. Jauha suklaa karkeaksi jauheeksi (esim. raastimella). Valmista espresso-seos: kaada espresso kulhoon ja lisää siihen 2rkl Marsala-viiniä. Valmista mascarpone-seos: laita mascarpone-juusto toiseen kulhoon ja vatkaa sekaan 3rkl sokeria. Lisää 2rkl Marsala-viiniä ja kaikki rommi. Vaahdota kerma pehmeäksi vaahdoksi kolmannessa kulhossa.

Valmista zabaglione. Laita 2 kananmunan keltuaista, 2rkl Marsala-viiniä ja 2rkl sokeria keskikokoiseen lämmönkestävään astiaan (esim. teräskulhoon) ja vatkaa kunnes seos on tasaista. Laita astia kattilaan, jonka pohjalla on kevyesti poreilevaa vettä - Huom! astia ei saa osua veteen eikä kattilassa oleva vesi saa kiehua. Vatkaa seosta kunnes siitä tulee kiiltävää, vaaleaa, kevyttä ja kuohkeaa, ja kunnes pintaan tiputettu seos jättää jäljen. Tämän vie noin 5 minuuttia. Poista liedeltä ja vatkaa kunnes seos on jäähtynyt. Kääntele sekaan vatkattu kerma. Kääntele sekaan mascarpone-seos. Sekoita tasaiseksi.

Kasta savoiardi-keksit espresso-seokseen. Espresso-seos kannattaa laittaa laakeaan tasapohjaiseen astiaan. Kasta vain hetken, muuten keksit rikkoutuvat. Espressomäärä antaa vinkin kuinka vähän sitä tulee käyttää kutakin keksiä kohden.

Kokoa tiramisù. Se voidaan tarjoilla yhdestä laakeasta kulhosta tai neljästä erillisestä kulhosta. Asettele puolet savoiardi-kekseistä kulho(je)n pohjalle. Pirskottele päälle mahdollisesti jäljellejäänyttä espresso-seosta. (Asettele kerros vadelmia.) Ripottele päälle 1/3 jauhetusta suklaasta. Kaada puolet zabaglione-seoksesta päälle. Rakenna toinen kerros samalla tavalla. Viimeistele paksulla kerroksella jauhettua suklaata (ja koristele vadelmilla).

Jäähdytä jääkaapissa vähintään 3 tuntia, mieluiten yön yli, jotta maut tasaantuvat ja syventyvät. Tarjoile viileänä.


Ohje on väljästi suomennettu kirjasta: Clark, Maxine. 2004. Trattoria. Ryland Peters & Small, London

Orgaaniset astiat

Lähes kolmen vuoden etsiskelyn jälkeen löysimme vihdoin lautasia (ja kulhoja) joista olen pitkään haaveillut. Olen nimittäin bongannut eri yhteyksissä ei-ympyrän-muotoisia, vähän soikeita lautasia. Useimmin niihin on törmännyt Namaskaareissa, ainakin rautatieasemalla.

Nämä Stockkan joulumyyjäisistä löytyneet Asa-valmistajan astiat pistävät noita soikeita vielä paremmaksi (joskaan ei ne ihan täydellisiä oo). Lähes orgaanisen muotoiset kolmiomaiset jutut ovat tosi kivoja. Niiden pintakuviointi on suhteellisen pehmeä, mutta uniikkimainen - kaikki astiat ovat hitusen verran erilaisia. Valitsemamme kulhot ovat ihanan maanläheisiä, metsäisiä. Niissä muotokin on vähän omaperäisempi.

Huomenna me syödään kulhoista aamupuuroa :)

Kanttarellimuhennosta ja uusia pottuja

Arki alkaa maistumaan. Suomalainen elämä on taas meidän. Vehreä vihreys, kaupantädin kuiskaavanhiljainen kiitos ja pyöräily ovat jo tuttuja ilmiöitä. Olen ollut pari päivää töissä. Tänään pakastimme kymmenen kiloa mansikoita. Ja sitten teimme ruoaksi mielettömän maistuvaa joka-kesä-ihan-pakko-tehdä kanttarellimuhennosta ja uusia pottuja. Tällaisella reseptilla.



1,5 rkl voita (tai vähintään oivariinia)
1 iso sipuli
1 l kanttarelleja
2 dl kuohukermaa
1 tl merisuolaa
vastajauhettua mustapippuria

Kuullota sipulikuutioita miedolla lämmöllä reilussa määrässä voita. Lisää suikaloidut kanttarellit, kun sipulit ovat hieman läpikuultavia. Paista kanttarelleja melkein täydellä lämmöllä kunnes kaikki neste on haihtunut ja ne alkavat ruskistua. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää kerma ja anna hautua kannen alla noin 10 minuuttia. Tarkista maku, suolaa saa olla reippaasti. Nosta liedeltä ja anna tasaantua ennen tarjoilua viitisen minuuttia.

Tarjoile tilli-suolavedessä keitettyjen uusien perunoiden ja reissumiehen kanssa. Juomaksi sopii Citronelle.

Jälkkärinä nautimme mansikkamaitoa eli murskatuista mansikoista sokerilla ja maidolla kaveerattuna.

Pulpoa puputtamassa

Melide on erikoistunut mustekalaan, pulpoon, vaikka kaupungista on kaiketi vielä n.60km merenrantaan. Kun kerran oppaissa moneen kertaan ylistettiin paikallisia mustekalaravintoloita, pitihän meidän kokeilla. Jotenkin en ole koskaan ystävystynyt meressä mönkivien otuksien kanssa ja nytkin meinasi mennä pupu pöksyyn mustekalan omintakeisen ulkomuodon takia. Ei muuta kuin rohkeasti maistamaan. Espanjalaisella paprikalla ja oliiviöljyllä sivellyt palat ovat kyllä hyviä, tummemmat ja ohuemmat lonkerot maukkaimpia. Paikallinen valkoviini sopii sen kaveriksi. Tulipahan puputettua. Kyllä mä silti edelleen olen eniten kasvisten ystävä. Vieressä makoilevat suolassa ja öljyssä paahdetut pienet vihreät paprikat vetävät kirkkaasti pidemmän korren. Ai ai. Niitä voisi syödä vaikka kuinka ja paljon. ¡Muy ríco!

10 kuukauden kunniaksi

Mun äidillä, Tuulalla, ja Ismolla oli juuri 10v hääpäivä. Meillä on tänään 10kk hääpäivä. Jostain pitää aloittaa. Ihan kuin sen kunniaksi päädyimme lounaalle keskiaikaiseen maan jumalattaren ravintolaan, La taberna de Gaia. Isäntä Enríque oli rakentanut koko tilan ja luontoperäiset veistokset. Emäntä loihti aivan uskomattoman herkulliset ja jättimäiset annokset meille nälkäisille peregrinoille. Ja lihaa eikä suolaa siinä oltu säästelty. Keskiaikaisen musiikin soidessa nautimme olostamme täysin siemauksin. Tästä on hyvä jatkaa.

Tyhjyydestä ylöspäin

Mesetan tasaisuus on todella tyhjää pitkänpäälle. Huomasin sen vasta kun pääsimme pois ylängöltä kohti Cordillera Cantábrica vuoristoa. Monet asiat toistavat itseään aivan kun ne olisi saanut vaikutteita ympäristöstä: ruoat ovat kaikki tasaisen ylirasvaisia, kulttuurinähtävyydet monesti ylimainostettuja, käveleminen tuntuu arkiselta puurtamiselta, peregrinojen tutut kivirakennelmat ja kirjoitelmat puuttuvat, ihmiset sulkeutuvat itseensä kuin suurissa kaupungeissa, samalla uusia peregrinoja liittyy kävelijöiden joukkoon yhä enemmän hamuamaan kohti Santiagoa. Tyhjyys antaa toki tilaa sille mikä sitä tarvitseekin, mutta kyllä siihen yksitoikkoisena kyllästyykin. Vuoriston moniulotteisuus, arvaamattomuus ja haasteet ovat todella tervetulleita! Huomenna kapuamme taas ylöspäin.