Oodi Carbonaralle

Eilisen reilu 30km soutu päättyi kauniiseen auringonlaskuun:
.
(sävel - päivänsäde ja menninkäinen)
Aurinko kun päätti retken
siskoistaan jäi jälkeen hetken
Kirkkovene viimeinen
Hämärä jo metsään hiipi
Kirkkovene tervasiipi
juuri aikoi soutaa eestä sen
kun Carbonaran tuoksun
tunsi vastaan tulevan
se juuri oli noussut padastaan
kas ennen päivän laskua ei carbonara voi
milloinkaan olla valmista.
.
JK: carbo on herkullista myös aamupalana!

Nuuksion Haukankierros

Kun luonto kutsuu kaupunkilaisolentoja, huhuilee, kuiskailee viestejään korvanjuuressa, on aika laittautua matkaan. Pakata eväät reppuun, hakea Pilvi, Sami ja Nelli kaveriksi, suunnata mammamummun auto kohti Nuuksion kansallispuistoa.

Pakkaspäivä kului siinä rattoisasti. Kävelimme neljän kilometrin Haukankierroksen, joka on läpileikkaus Nuuksion maisemaan: taivalsimme alavat lehtimetsät ja korkeat kalliot alhaalla siintävine lampineen.

Jään alla solisevan puron viertä,
luonnon hiljaisuus hengittäen korvissamme
melut kaukana takanamme.
Jäätynyt sammalmätäs reunusti kallioita,
suuret metsät suojasivat kulkuamme.
Kallionjyrkänteet kutsuivat kuikuiluille.

Mystisessä maisemassa

Tammikuinen aamupäivä.
Aurinko paistaa matalalta juuri jäätyneeseen joenpintaan.
Maiseman utu hehkuu kevyttä pakkasta.
Vaella varoen, vastaantulijat huomauttavat arvokkaasta lastistani.

Ainoa hetki

DEN ENDA STUNDEN

Allena var jag, han kom allena;
förbi min bana hans bana ledde.
Han dröjde icke, men tänkte dröja,
han talte icke, men ögat talte.
Du obekante, du välbekante!
En dag försvinner, ett år förflyter,
det ena minnet det andra jagar;
den korta stunden blev hos mig evigt,
den bittra stunden, den ljuva stunden.

Johan Ludvig Runeberg



AINOA HETKI

Kun yksin kuljin, niin yksinänsä
ohitse tieni hän hiljaa astui.
Ei jäänyt siihen, vain jäädä aikoi,
ei puhunutkaan, vain silmä puhui. –
Niin vieras olit, niin tuttu silti.
Pois päivä kiitää, pois vuosi vierii,
ja muisto toistaan kuin varjo seuraa.
Se pieni hetki on luona aina.
Niin karvas hetki, niin kaunis hetki.

Suom. Liisa Enwald

Akateemista vapautta - ko

Tuuli humisee korvissa
Luen Narrative Discourse -kirjaa
ihmettelen miten proleptic, analipsis ja paralipsis liityivätkään toisiinsa
(äläkä kysy mitä ne tarkoittavat)
Ja ajatus alkaa karata tuulen mukana
se kiertää korvieni kautta ajoittaisena kirahduksena tai kohinana
Huomaan, että purje on löysänä
sitä pitää kiristää
vinssin vikinä täyttää käsivarsieni lihakset
ja kaikki on hetken tässä
Mitä se olikaan
narrative frequency
jotain liittyen järjestykseen
Missä järjestyksessä tarina kerrotaan
miten toistetaan
toistetaan
ehkä kerran vielä
toistetaan
joskus eri tavoillakin
kertaus on opintojen äiti ja kohtaamisen valmistaja
Ja hyppään jyrkälle kalliolle ottamaan maan vastaan
ja pinnistän voimani ettei vene käy päälleni
hanskani ovat märät köysien kiristämisestä
Mitä vielä se sanoikaan
etten ehkä ymmärrä kaikkea näillä selityksillä
järjestys on vain osa tarinaa
pitää lukea lisää
Jatkan huomenna
tänään tuuletin aivoni Helsingin edustalla

Keinuvassa olomuodossa

Tämän hetken tunnelmia kuvaa parhaiten biisi "Hopeaa hiuksillaan", kenties. Kotiinpaluu tuntuu hyvältä. Kuin pääsisi nukkumaan lapsen unta, keinumaan unimaailman pehmeyteen.

Hopeaa hiuksillaan

istuu viereen pienemmän
sängyn laitaan jää
kuka kuiskaa ikkunaan
tuuli siellä puhuu vaan
elokuisen illan viilentää

niin hiljaa on äiti maa
ilta väsyneen hiljentää

hopeaa hiuksillaan
ohjaa uneen kulkevaa
hopeaa hiuksillaan
on hyvä nyt jo näin
on kenties
kenties

tarinoiden kuninkaat
astuu huoneeseen
silmät loistaa väsyneen
lupaan käydä nukkumaan
jos vielä hetken kuulla saan

niin silmänsä sulkee nuo
ne unimaailmaan aukeaa

hopeaa hiuksillaan
ohjaa uneen kulkevaa
hopeaa hiuksillaan
on hyvä nyt jo näin
on kenties
kenties

san. Tommi Lattunen (Rajaton-yhtyeen levyltä Kevät)