maanantaina, toukokuuta 22, 2006

Pakattavaksi

Viimeisiä minuutteja viedään, lento lähtee 7.10 ja vajaan tunnin päästä pitää lähteä jo kentälle. Me vielä täällä pakkaillaan. Nukkuminen tapahtuu sitten joskus.

Mulla on nyt sitten tällainen lasti kannettavanani 48 litran repussani: tällä pärjään 7 viikkoa.


Vaatteita jne.:
- 1 katkolahjehousut, 1 shortsit, 1 mekko
- 2 t-paitaa, 1 pitkähihainen paita
- 1 takki
- varrettomat "vaelluskengät"
- sandaalit
- kahdet vaellussukat
- 2 alushousut ja rintsikat
- uikkarit
- hattu
- 3 eri kokoista huivia yleiskäyttöön (päähän, vaatteeksi, lakanaksi...), kangasnenäliina

Varusteita:
- kävelysauvat
- sadeviitta
- makuupussi
- aurinkolasit

Laitteita ja välineitä:
- kännykkä ja laturi
- digikamera, laturi ja usb-johto
- kiikarit
- otsalamppu

Hygienia:
- pyyhe, shampoo, oliiviöljysaippua
- hammasharja ja -tahna
- kasvovoiteet, kasvovesi, puhdistusvoide, kosteusnaamio, vartaloöljy, dödö
- aurinkovoide (SPF20), aurinkopuikko (SPF 30), after sun
- kynsisakset, kynsiviila, peili, huulipuna, korvatulpat, pyykkipoikia, hakaneuloja
- talkki, teepuusuihke, 2xideaaliside, compeed-laastareita
- vanupuikkoja, vanulappuja, savetteja, kumeja, kuukuppi

Muuta:
- opaskirja, opas espanjan usein käytettyjä sanontoja
- lauluvihko
- muistivihko, kyniä, teroitin, kumi
- kivi Ponferradaan vietäväksi
- manteleita, purukumia
- karpalo-ravintolisä, E-EPA-kapseleita
- olkapussi, passi, visa, rahaa, pankkitunnukset

Ja sitten reppuun.

sunnuntaina, toukokuuta 21, 2006

Camino de Compostela: Camino Francés + Camino Finisterre

Ylihuomenna on lähdön aika kauan odotetulle reissulle Camino de Compostelan pyhiinvaellukselle. Haluan näin ennen matkaa tallentaa ajatuksiani lähdön merkityksestä. Merkitys muuttunee matkan aikana...

Sain inspiraation reissulle jo ammoisina kandivuosinani TaiKssa taidehistorian tunnilla, kun opettajamme kertoi elävästi ja kiehtovasti reitin päätepisteen kirkosta ja sen arkkitehtuurista. Häkellyin totaalisesti roomalaisen arkkitehtuurin ihailijana ja tarinoiden vaalijana. Arkkitehtuurista on kirjoitettu vaikuttavasti Hugh Honourin ja & John Flemingin kirjassa Maailman taiteen historia (1992, Otava, Helsinki, 332): Santiago de Compostelan katedraalin "interiööri on ehkä kaikkein vaikuttavinta romaanista arkkitehtuuria. ... Päälaivan valaistus on epäsuoraa; valoa suodattuu sivulaivojen ja gallerioiden uloimmista ikkunoista. Ristikeskuksessa valaistus on suoraa, ja auringonvalo täyttää koko keskialueen tehostaen seinien ja pilareiden jykevyyttä. Muurattujen seinien lähes yhtenäiset massat, nelikulmaiset ja pyöristetyt ruskeat graniittilohkareet jäsentävät tämän suurenmoisen interiöörin geometrisesti pelkistettyjä volyymeja. Lujana, arvokkaana ja joustamattoman itsetietoisena tämä rakennus on romaanisen tyylin mestariteos. Voimakkaammin kuin missään muualla täällä on mahdollista aistia tyylin varsinainen alkuperä, joka ei ole niinkään antiikin Rooman basilikoissa ja temppeleissä kuin roomalaisessa insinööritaidossa ja hyötyrakennuksien arkkitehtuurissa. Kirkko kohoaa vakavan rauhallisena toivon linnoituksena keskiajan levottomuuksien yläpuolelle."

Santiago de Compostelan merkitys on kuitenkin monisyisempi kuin sen vaikuttava arkkitehtuuri. Se oli keskiajalla Rooman Pietarin kirkon jälkeen merkittävin pyhiinvaelluskohde. "Pyhiinvaellusmatkalle lähdettiin useista eri syistä - kiitokseksi taivaallisista suosionosoituksista, rukoilemaan ja usein myös tekemään katumusharjoitusta vapautumiseksi synnintunnosta, joka kuului olennaisesti läntisen Euroopan uskonnolliseen ajatteluun. Keskiajan elämässä pyhiinvaeltajat olivat yhdistävä voima, joka saattoi yhteen papiston ja maallikot, rikkaat ja köyhät, eri maantieteellisten alueiden ja kielien edustajat nopeuttaen paitsi uskonnollisen myös maallisen kulttuurin leviämistä." (Honour & Fleming 1992, 332)

Jo kauan ennen kristittyjä, rauta-aikaan, muinaiset keltit kulkivat samaa tietä idästä länteen nykyisen Pohjois-Espanjan läpi. He seurasivat Linnunrataa, via lacteaa, kohti merta ja maailman äärtä, Finis Terraeaa. Se oli silloisen maailman äärimmäisin tunnettu paikka ja tähän ajateltiin maailman loppuvan. Keltit suorittivat täällä hedelmällisyysriittejään. Pariskunnat rakastelivat nojaten kiveä, menhir, vasten ja uskoivat hedelmöittymisen mahdollisuuden kasvavan. Kelteillä oli maailman äärellä myös oma temppeli Ara Solis, joka oli rakennettu auringon palvontaa varten. Temppeliä ei enää ole, vaan nykyisin paikalla on Finisterren kaupunki ja majakka, faro, josta avautuu valtavat näkymät Atlantille.


Camino de Compostelaan tai Finisterreen voi kulkea useampaa reittiä (katso: http://www.caminoguides.com/route.html). Tyypillisin näistä on Camino Francés, joka lähtee Ranskasta, Pyreneiden pohjoispuolelta. Reitti kulkee Espanjan halki idästä länteen Santiago de Compostelaan (n.800km) ja edelleen Finisterreen (+n.80km). Me kuljemme tätä reittiä. Lennämme 22.5. Bilbaoon, joka sijaitsee Espanjan pohjoisrannikolla ja matkaamme lähtöpisteeseen St. Jean Pied-de-Portiin julkisilla kulkuvälineillä. Pääsemme toivottavasti kävelemään keskiviikkona, jolloin meillä on noin kuusi viikkoa kävelyaikaa. Vaelluksen loputtua palaamme Finisterresta Santiago de Compostelaan bussilla, vuokraamme auton ja ajamme pohjoisrannikkoa pitkin Bilbaoon ja sieltä sitten kotiin 9.7.

Vaelluksemme sijoittuu hengellisten kulttuurien - kelttien, kristittyjen ja hindujen - sekä muinaissuomalaisuuden ja romaanisen arkkitehtuurin liitoskohtaan. Meidän häämme olivat muinaissuomalaisuudesta ammentavat, leikkien ajatuksilla viikingeistä noin 1000-luvulla. Henkisellä tasolla näissä on yhteneväisyyksiä. Annikki-mummun Muinais-Karjalan puku ja Kalevalan runot voidaan nähdä kelttiläisyyden sisarina ja veljinä. Historialliset jatkumot kietoutuvat toisiinsa ja täydentävät toisiaan. Tajusin vasta tänään, että kun yöllisessä vihkiseremoniassamme teimme avioliiton lupauksemme hindujen seitsemän askelen seremonian mukaan, matkaamme on varattu seitsemän viikkoa. Seitsemän taitaa olla merkityksellinen luku. Seitsemän on pyhä luku, seitsemän kuoleman syntiä... Jännittäviä merkityksiä, mitä lie ovatkaan.

Pyhiinvaellus on myös luopumisen matka, irtautumista menneistä ja valmistautumista tulevaan, tehdä tilaa uudelle elämälle yhdessä rakkaani Moxin kanssa, olla tässä hetkessä. Koemme varmastikin matkan aikana monta haastetta, joita voimme yhdessä pyhiinvaelluksen rauhassa harjoitella. Uskon, että voimme hankkia monta välinettä yhteiselle elämänmatkallemme. Tämä on siis pyhiinvaellus minuun ja meihin. Tämä on yksi yksityinen näkökulma, minun näkökulmani. Asian tulkitsee omalla tavallaan jokainen 100 000 vuosittain pyhiinvaellusreitin kulkevaa.

perjantaina, toukokuuta 19, 2006

Lähtö lähenee

Enää muutama päivä ennen lähtöä... Kohta alkaa kiireisestä aikataulusta löytymään tilaa pakkaamisellekin :)

lauantaina, toukokuuta 06, 2006

Blondi


Tämmöistä iltalukemista tällä kertaa...

keskiviikkona, tammikuuta 18, 2006

Oma bisnes??

Pitkään kartoin kaikenlaista kaupalliseen alaan liittyvää, enkä kokenut yksityisyrittäjyyttä omaksi jutuksi.

Mutta kappas vain, ensin alkoi työ mennä yhä enemmän freelancerimäiseen suuntaan ja nyt sitten vaikuttaisi löytyvän pieni hyvä porukka, jonka kanssa lähteä pyörittämään omaa bisnestä... Siemen on kylvetty! Mielenkiintoista mihin tässä vielä päätyy :)

torstaina, lokakuuta 06, 2005

Tyttö, joka ei pidä minusta

Tänään Snellussa keskustelin ihmisen kanssa, joka ei ole pitänyt minusta ensimmäisestä koulupäivästä lähtien. Tilanne on sikäli poikkeuksellinen, että kyseinen henkilö on tästä huolimatta halukas keskustelemaan omista näkemyksistään ja mielipiteistään kanssani.

Tässä on mielestäni todella hyvä tilaisuus oppia ymmärtämään jotain tärkeää itsestäni ja muista ihmisistä - minun kun on varsin helppo olla mukavien ihmisten seurassa, mutta sitten on "hankalia" ihmisiä, joiden kanssa olemiseen tarvitsee nähdä paljon vaivaa.

Jos pystyisin edes vähän, tämän tytön kautta, ymmärtämään kuinka voisin paremmin tulla toimeen minulle "hankalien" ihmisten kanssa, tulisi se varmasti auttamaan minua paljon tulevaisuudessa.

tiistaina, lokakuuta 04, 2005

Nörttilandia

Aina silloin tällöin osallistun myös nörttilandian puuhasteluihin. Aikaisemmin ahkera Linux-puuhastelu on siirtynyt hankkimani pienen 12" powerbook -söpöliinini myötä enemmän ja enemmän Applen ja Maccien maailmaan. Hiottujen ja syvällisesti pohdittujen design-ratkaisuiden maailma vetää vastuttamattomasti puoleensa, vaikka ei se ihan halpaa olekaan :)

Yksi Linux ja Mac -maailmojen yhdistävistä tekijöistä on kuitenkin avoimen lähdekoodin ohjelmistot. Niistä ehkä keskeisin tällä hetkellä kun on OpenOffice.org. Microsoftin Officea kun en suostu käyttämään kuin väkipakon edessä. OpenOfficen Mac-versiot ovat olleet kokoajan paranemaan päin ja niitä käyttää jo pääasiallisena ohjelmistonaan ihan mielellään. Nyt OpenOffice.org 2.0 version lähestyessä julkaisuaan on tullut tilaisuus osallistua keskusteluun ohjelmiston tulevaisuudesta. Niille, jotka yhdistelmiä ymmärtävät: Mac OS X, Cocoa, XUL, Gecko, Quartz, Cairo ja Mozilla.

Gii-iigara, lii-iina, wii-yy, ro-sii-ina

Tämä on meidän blogi, mun ja Moxin. Mä ajattelin kirjoittaa tänne jostain muusta kuin työstä. Välillä vaikka pakottaen. Joinakin päivinä elämään on vaikea tuoda muuta sisältöä kuin työn innoitukset. Tämä on siis haaste. Mikä on mun elämäni sisältö, jos se ei ole työ?

Laulu. Ylitin siinä itseni kaksi vuotta sitten aloittamalla kuoron, jokaisissa harjoituksissa, laulutunneilla ja melkein pari kuukautta sitten laulaessani Kaj Chydeniuksen "Lounatuulen laulun" ennen seitsemän askelen lupauksia. Miksen voisi tehdä sitä uudelleen? Ei tässä mitään rajoja ole! Ei - jos suhtautuu laulamiseen silmät kirkkaana unohtaen virheet, nähden vain innostavia lapsenomaisia mahdollisuuksia kokeilla jotain jännää. Koko ikänsä hullujen huoneella elänyt Adolph Wölfli oli tuottelias runoilija. Hänen runonsa Wiigen-Lied on Per Nørgårdin kuoroteoksen sanoituksena. Ja minä otin uuden haasteen. Laulan katukauppiaan soolon tässä - kirjaimellisesti - hulluttelevassa teoksessa: Gii-iigara, lii-iina, wii-yy, ro-sii-ina... Sopii mulle!

perjantaina, syyskuuta 30, 2005

Pulipuli!

Aamusta, ennen klo 9 alkavaa koulua, kävin pulahtamassa Snellun rantamökistä uimaan. Merivesi oli viileää, muttei mahdotonta. Ja se virkistää kovasti! Lisää hauskuutta tuo myös se, että aamupulikoinnille löytyy usein muutama muukin innokas.

torstaina, syyskuuta 29, 2005

Mikael-juhla

Snellussa on tapana järjestää vuotuinen sadonkorjuujuhla näin syksyisin. Mikaeliin liittyvistä uskonnollisista kytköksistä huolimatta juhla oli maanläheinen ja mukavan yhteisöllinen.

Aamupäivän käytimme Snellua ympäröivän kartanoalueen siistimiseen ja kunnostamiseen. Haravoimme, katkoimme kuolleita puita, hakkasimme halkoja, poltimme roskia jne. Sen jälkeen oli pullakahvit ja sitten juhla-ohjelmaa sisällä, erilaisten opiskelijoiden järjestämien esitysten muodossa. Erityisen mieleenpainuva oli puhedraamalaisten näytelmä, jossa puhuttiin sanoja, mutta ne eivät olleet mitään järkevää kieltä. Miten paljon voikaan kertoa ilman, että ymmärtää sanoja!

Jokaisen toivottiin tuovan juhlaan jonkun kasviksen, jota voitaisiin sitten tulevien viikkojen aikana käyttää ruoanlaitossa (Snellussa on oma, 2 kokin vahvuinen keittiö). Opiskelijoiden tuomat vihannekset ja juurekset oli laitettu erittäin hienoksi asetelmaksi juhlan ajaksi.

keskiviikkona, syyskuuta 28, 2005

End of Eukka

Kovasti tunteita ja keskustelua herättänyt eurytmia-jakso loppui sitten tänään. Seuraavaksi muotoilu-jakso saven parissa.

Vaikka itse varsinkin aluksi koin eurytmian jotenkin liian "satubaletiksi" minulle, eikä vähiten opettajan takia, suhtaudun kuluneeseen jaksoon erittäin positiivisesti nytten. Syynä ei niinkään ole suoranaisesti eurytmian minulle opettamat asiat, vaan se mitä kaikkia keskusteluita ja tunteitakin tuli käytyä läpi kurssin aikana. Mielenkiintoista. Mielenkiintoista.

tiistaina, syyskuuta 27, 2005

Ruisleipee

Vaekuttaapi hyvinnii siltä, että suahaan rukiita ens kevväänä. Ihan ite kylvemmii rukkiita siält Snellust. Jännittääp kulukee jok päev siit piene peltotilku ohi ja kattoop jotta joks näkkyy jotaki.

maanantaina, syyskuuta 26, 2005

Duunia

Täyspainoisesta opiskelusta huolimatta, välillå duunit vaatii huomiota. Tämä päivä onkin mennyt aikalailla töitten parissa. Toimin tutorina käytettävyysprojektikurssilla TaiKin täydennyskoulutuskeskuksessa, teen asiantuntijahommia eräässä SeAMKin tutkimusprojektissa ja välillä teen konsulttikeikkaa Adage -nimiselle käytettävyysfirmalle.

perjantaina, syyskuuta 23, 2005

Isät meidän

Saman nimisen kirjan lisäksi aihe liittyy myös minuun ja muutamaan snellulaiseen, joiden kanssa isien omituisuutta pohdimme. Jokaisen ihmisen isä on aina itselle monesti poikkeuksellisen haasteellinen ihmissuhde.

Kasvatusnäkemykset ja tempperamentit (eli tavat, joilla ihmiset käyttäytyvät tilanteissa toisiaan kohtaan) ovat usein kovan kädenväännön kohteena, kun isä ja jälkikasvu kohtaavat. Eikä ole reilua, jos lapsi on aina viimekädessä se, joka joutuu ottaamaan sovittelijan roolin.

torstaina, syyskuuta 22, 2005

Fuksiaiset

Snellun fuksiaisissa tänään meillä oli ensin tuolileikkiä porukan jakamiseksi ryhmiin. Vastoin kaikkia odotuksia meitsi voitti. En tiedä miksi... Lapsuuden innolla kai?

Kävimme sitten ryhmissä läpi rasteja, jossa rastin pitäjät kertoivat pätkiä erään pienen miehen tarinasta. Tarinan inspiroimana tehtiin yhteistä kuvaa, soittimia, tanssikuvioita ja runoa. Kaikki rastit kierrettyämme esitimme tekemämme asiat muille, enemmän tai vähemmän kollektiivista improvisaatioteatteria hyödyntäen...

keskiviikkona, syyskuuta 21, 2005

Kontakti-impro opeilua

Onkohan Body Dialogue / kontakti-impro jonkinlaista trendikkyyttä nyt? Snellussa nimittäin oli useita aiheesta kiinnostuneita ja edellisenä vuonnakin kuulemma oli kurssitusta järjestetty.
Noh, kun sitä itse käyn keskiviikkoisin opettelemassa, niin voinhan sitä sitten muillekin vähän viisata. Järkkäilen nyt siis jatkossa maanantaisin Snellulaisille improilua...

tiistaina, syyskuuta 20, 2005

Ohrasuurimopuuroa

Tänään Snellun omassa ruokalassa (Svalvikin talossa) tarjottiin ruoaksi puuroa ohrasuurimoista ja marjakeittoa. Ihan hyvää. Lisäksi laulutunnilla kokeilimme ensimmäistä kertaa Werbeck -tekniikkaa.

maanantaina, syyskuuta 19, 2005

Maajussina

Snellussa ympäristöpajassa lapioitiin ja haravoitiin peltoa kuntoon syysruista varten. Kyntökoneen kahvoissa ollessa oli aika maaseutumeininki. Tosi raskasta puuhaa mulle, mutta eräs reipas poika kynsi koneella melkein koko pellon vaivattoman näköisesti.

sunnuntaina, syyskuuta 18, 2005

Brasilleirinho

Kaurismäen musiikkipitoinen leffa oli loistava... Soittajat todella nauttivat musiikista!

perjantaina, syyskuuta 16, 2005

Reissu Tampereelle

Tänään ei ollut normaalia koulua, vaan reissasimme koko Snellun porukan voimin Tampereelle katsomaan Organic Architecture -näyttelyä, Peter Elsnerin taidenäyttelyä ja hiljattain rakennettua Steiner-koulu-rakennusta. Koulussa joka luokka-tasolla oli oma teemavärinsä huoneessa, heh. Orgaanisen arkkitehtuurin näyttelyssä oli paljon makeita rakennuksia; mun lemppari oli hobittila :)

torstaina, syyskuuta 15, 2005

Omppuja!

Tänään tuli oltua Snellussakin, mutta päivän kohokohta oli mennä katsomaan Djemben tekijää ja kokeilla sen soittamista. Kotiinviemisiksi sai mukaan itsekerättyjä omppuja ja nyt niistä oon tehny piiraan. Njam!

keskiviikkona, syyskuuta 14, 2005

Asioidenhoitopäivä

Tänään ei sitten tullu mentyä Snelluun ollenkaan... Pieni tauko tekee muutenkin hyvää, mutta toisaalta tekemistä on riittänyt papereita pyöritellessä.

torstaina, syyskuuta 08, 2005

Päivä- ja yöajatukset

Aamun luennolla kuuntelimme ja keskustelimme unien merkityksestä ennen tiedollisen ajattelun vallankumousta Aristoteleen aikana. Puhutaan siis ns. mystisten kulttuurien ajasta, johon kuuluu mm. Intian, Persian, Egyptin ja Kiinan vanhat kulttuurit.

Tiedollisen ja yksilöllisen koulutuksen sijasta lapsia kasvatettiin ja yhteiskuntaa rakennettiin myyttien, legendojen, tarujen ja satujen kautta. Tämä kannusti erityisesti rikkaan mielikuvituksen kehittymistä. Keskeisiä teemoja silloin olivat erilaiset eettismoraaliset tilanteet ja käytöstavat. Hyvä ja paha tulivat vahvasti esille.

Nykyään tämä niin sanottu ihmisen yö-puoli on jäänyt kovasti päivä-puolen, eli tietoisen/järjellisen ajattelun, varjoon. Onneksi lapsille vielä nykyäänkin kerrotaan satuja. Se kuitenkin tuo ihan oman elämyksellisyyden lapsuuteen.

Voisiko yö-puolen uudistaminen ja nostaminen päiväpuolen rinnalle tuoda jonkinlaista parempaa tasapainoa
nykyiseen, ihmisiä kuluttavaan elämänmenoon?

keskiviikkona, syyskuuta 07, 2005

Taidetunti

Erään Snellulaisen näkemys aiheesta "Minä ja Maailma".

maanantaina, syyskuuta 05, 2005

Vuoden opinnot Snellman-Korkeakoulussa

Tästä eteenpäin suurin osa bloggauksistani liittynee opintoihini Snellussa, jossa halutaan opiskelijoiden pitävän jonkinlaista päiväkirjaa.

Yksityisrahoitteinen Snellu on lukion jälkeistä opetusta. Sieltä voi valmistua muun muassa varhais- tai kouluopettajaksi Steinerin mukaisesta pedagogiikasta. Nimestään huolimatta Snellu ei ole varsinainen yliopisto tai korkeakoulu... ainakaan vielä moneen vuoteen.

Itse olen nyt vuoden kestävällä yleisopintojaksolla, jonka kaikki kouluun tulevat käyvät. Välivuosimaisena taukona työelämästä, minulle Snellu tarjoaa mielenkiintoisia näkemyksiä kokonaisvaltaisesta ihmisestä ja ihmisyydestä. Erityisen mielenkiintoinen on Snellun tapa integroida taiteet, tiedollinen pohdinta (filosofia), sosiaaliset harjoitteet ja käden taidot yhdeksi, toisiaan tukevaksi ja toisiinsa liittyväksi kokonaisuudeksi.

Saapa nähdä mihin tässä vielä pääsee! Vamos!