Värien matka

Espanjalaisen camino-opaskirjamme anti (käytännön asioiden lisäksi) voidaan tiivistää kahteen asiaan. Runsaan matkanvarrelta löytyvän arkkitehtuurin esittelyyn (romaaniset sillat yms, 1000-luvun ja myöhemmät keskiajan rakennukset ja kirkot) sekä eri maakunissa olevien värien esittelyyn. Aloitimme matkan karuhkosta, mutta värikkäästä, pääosin vihreästä vuoristosta (Navarra). Sitten laskeuduimme vaalean vihreille, kumpuisille pelloille. Vilja ja heinä olivat vasta nuoria. Olemme kulkeneet ohi kuivempien ja keltaruskeiden alueiden, jossa myös viiniä paljon viljellään (Rioja). Käväisimme myös punaisen mullan ja vehreän Burgosin alueella, jonka laidalla alkoi meseta, loputtoman tasainen ylänkö, jonka katkaisee vain ajoittain käväisyt muutama 100m alemmalla tasangolla. Nyt täällä Palencian puolella vilja on kypsynyt kullan keltaiseksi, välillä tavoitellen maan jopa puhtaan valkoisia sävyjä

Uusi elämä

Olemme tavanneet matkallamme monta ihmistä, jotka ovat luopuneet suurista asioista. Susanne ja unkarilainen maantieteilijä jättivät kaiken kotimaihinsa ja lähtivät rajattomalle caminolle reppu selässään etsimään elämälleen uutta merkitystä. Maria Christina jätti ulkoisesti loisteliaan elämänsä pian miehensä kuoleman jälkeen 1990-luvun alussa. Ensin jäi urheiluauto, sitten timanttikorut, luxusasunto, ystävät ja kaikki. Hänen elämässään ei ollut mitään vikaa, mutta hän ei kokenut sitä omakseen. Niinpä hän jätti kaiken ja otti uuden elämän vastaan. Hän kulkee henkistä tietä syleillen kaikkia maailman uskontoja. Hänen olemuksensa on täynnä rauhaa. Onnellisuus ja hyväntahtoisuus ympäröi häntä. Hän rakastaa vapautta. Liberté!

ETAPA 16, Arroyo de San Bol - Castrojeriz

distancia 15km (326,5km)
desnivel positivo 150m
tiempo 6:45-12:10

Tyhjyys. Vapaus. Oleminen. Tuska. Ilo. Haikeus. Tila.

Minä. Me. Kaikki. Ei kukaan.

Muutos on tapahtumassa. Sen tuntee luissa ja ytimissä. Kun ottaa itselleen aikaa ja poistaa turhat asiat elämisen arjesta, alkaa tapahtua. Minua pelotti tulla tänne oikeastaan kahdesta syystä: en ole koskaan ollut 2 viikkoa pidempään ulkomailla ja minulle paikat ovat tärkeitä, määritän itseäni paikkojen kautta. Kun lähdin tälle matkalle, kyseenalaistin molemmat asiat. Nyt olemme olleet kohta 3 viikkoa reissussa ja tuntuu että ajalla ei ole merkitysta, vain sillä miten on. Toisaalta paikallakaan ei ole merkitystä. Se on todella vapauttavaa, kun kaikki mitä itsellä on mukana on 8kg:n repussa. Ei ole asunnon tai hotellin tuttuja seiniä, venettä purjeineen, kiviä kotipolulla. On vain mitä on tässä hetkessä. Epäolennaiset karsiutuvat pois ja voi keskittyä tähän mitä on.

Tyhjyys mesetalla on kaikki. Mahdollisuus.

ETAPA 15, Burgos - Arroyo San Bol

distancia 23km (311,5km)
desnivel positivo 280m
tiempo 6:50-15:45

Vaistot ohjaa

Burgosista n23km eteenpäin on mystinen paikka, joka vetää puoleensa. Meidän piti vain pysähtyä kastamaan jalkamme parantavaan lähteeseen, joka takaa terveet jalat loppumatkalle Santiagoon (niin perimätieto opettaa). Niin kuitenkin kävi, että jäimme yöksi tänne San Boliin. Täällä sotketaan kaikkia uskontoja ja elämänkatsomuksia tilanteen mukaan, etsitään elämää. Joku voisi sanoa tätä ihan oikeutetusti hippikommuuniksi. Minä näen tämän keitaana - mesetalla ja elämässä. Olen onnellinen, että vaistot johtivat tänne ammentamaan vapautta, pysähtymään hetkeksi näiden ihmisten kanssa.

ETAPA 14, San Juan de Ortega - Burgos

distancia 27,5km (288,5km)
desnivel positivo 125m
tiempo 6:40-18:20

Naku-uinnilla

Monen tunnin kävely helteessä ja viereemme ilmestyy joki. Hmm, mitähän siitä voisi keksiä? Etsimme sopivan suojaisan paikan ja heitimme kelteisille. Sitten ihanan raikas pulahdus viileähköön veteen. Mikään ei ole sen parempaa nuutuneille jaloille :)

Sadetta!

Seitsemääntoista päivään täällä ei ole meidän päälle satanut, vaikka sääennustukset ovat sitä usein luvanneet. Nyt oli jo aikakin. Tänään päivällä lämpötila varjossa on ollut 30 asteen hujakoilla ja aurinko porottanut tietty koko kävelymatkan (28km, lähtö klo 6:40, perillä klo 18:20). Aamut ja yöt ei tosin ole lämpimiä; vielä kuuden maissa kävelemään lähtiessä lämpötila on 7 tienoilla plussalla. Vuoristossa tuulisella säällä edes fleece-takki ei meinaa riittää, vaikka reippaasti käveleekin.

Iñakin baari

Herra Iñaki pitää baaria. Baaria, jonne on kolme kertaa kyltti: 'bar-taberna 100m'. Ei se niin nuukaa, pääasia että kulkijan tietä viitoitetaan. Hän vietti 16v elämästään merillä ja oli ainoa espanjalainen kasti 24 hlön miehistössä. Lupsakka merikarhu tunnisti meidät suomalaisiksi, koska hän kävi merimieskoulun Turussa. Ja sitten meille piti tarjota kunnon yrteillä terästetyt ryypyt heti aamutuimaan, tuomaan voimaa vaellukseen tietysti. Juttua riitti Iñakin seikkailuista ja valtavasta määrästä ihmisiä, jotka hän tuntee ympäri maailmaa. Hän julisti meidät heti ystävikseen ja kutsui luokseen vierailemaan. Ilman yöpymismaksua, tietysti kun olemme ystäviä, ja todennäköisesti kera reippaiden illanviettojen.

ETAPA 13, Belorado - San Juan de Ortega

distancia 24km (261km)
desnivel positivo 390m
tiempo 7:15-15:00

Kokeilijan kokemuksia

Huhhuh, meikäläisen kokeilunhalu saa aina välillä meitsin tukaliin tilanteisiin. Tällä kertaa ruoan kanssa. Beloradon markkinoista nauttiessa, tilasimme kumpikin menu del dian, eli kaksi ruokalajia + jälkkäri. Halusin kokeilla jotain, mitä ei aikaisemmilta listoilta ollut löytynyt eli Callos a la Viscaya. Kysyessäni mitä se on, vastauksena tuli jotain eläimeen viittaavaa ja sormen osoitus vatsan alueelle. Noh sekä haju että maku oli sitten jotain aivan tolkutonta. Myöhemmin sanakirja ei osannut sanoa juuri mitään, paitsi pienellä luovuudella "känsän sisälmykset". Onneksi se toinen ruokalaji, paella, oli hyvää ja täyttävää...

Ensimmäinen lepopäivä

Olemme nyt kävelleet 12 päivän aikana 237km. Päivämatkojen keskiarvo 20km jää alle sen mitä kuvittelimme kävelevämme. Lepoa siis tarvitsimme ja naiseuden kunniaksi valitsimme juuri tämän päivän. Mistäs meidän päivämme sitten täyttyi? Neljän tunnin päiväunista, tvn katselusta (emme ole koskaan katselleet tvtä niin paljon yhdessä kuin täällä :) ja syömisestä.

Näytelmä:Pahojen henkien manaus

Kun palasimme illalliselta klo 21.40 törmäsimme alberguen ulkopuolella seisoskeleviin peregrinoihin ja vapaaehtoistyöntekijä Norbertiin. Emme saaneet millään hämmentyneeltä porukalta selvää mistä oli kyse. Myöhemmin selvisi: entisen teatterin näyttämö oli otettu jälleen käyttöön. Tällä kertaa lavalla oli yhden miehen manaussessio. Näytelmä alkoi aiemmin illalla, kun eräs valencialainen peregrino oli hoitanut taidokkaasti toisen rakkoja. Otteet olivat kuulemma ammattimaisen hoitajan, höystettynä suurieleisellä energiahoidolla. Hoidon päätyttyä hoitaja koki, että tilaan jäi paha henki. Hän kaappasi Norbertin viinilasin, meni ulos ja kaatoi viinin suojakehäksi oviaukon ulkopuolelle. Sitten hän ajoi kaikki ulos tilasta ja lukitsi ovet. Reilun vartin (alberguessa ovet kiinni ja hiljaisuus klo 22.00) armoitettu manaaja työskenteli salaisella tavalla. Verhotun näytelmän loputtua ovi avautui ja kaikki luikkivat häntä koipien välissä nukkumaan mahdollisimman nopeasti.

ETAPA 12, Santo Domingo de la Calzada - Belorado

distancia 22,5km (237km)
desnivel positivo 240m
tiempo 6:35-15:10

Aah, jalkahierontaa

Nämä vapaaehtoisvoimin pyörivät alberguet henkivät vanhaa perinnettä. Yöpymismaksut ovat määrältään vapaita, peregrinot ovat jutun ydin (eikä kylmästi asiakkaita) ja niissä on joku oma juttu. Beloradon juttu on jalkahieronta. Itävaltalainen Susanne hieroi mukavan jutustelun ohella jalkamme rennoiksi. Hänkin on peregrino, kuten jokainen vuorollaan parin viikon pätkän tekevä. Hän jätti liikunnanopettajan ja hierojan työnsä sekä koko omaisuutensa helmikuussa. Nyt hän on matkalla etsimässä jotain uutta näkökulmaa elämäänsä pelkkä reppu mukanaan.

Breakthrough :)

Tämän Queenin hienon biisin soidessa päässä useamman kerran tänään ja eilen on ollut mahtavaa päästä nauttimaan todellisesta olemisesta Caminolla. Nimittäin vasta nyt, 11. ja 12. kävelypäivänä on voinut keskittyä kunnolla matkaan kipeiden jalkojen sijasta. Meillä oli jalkojen lihakset rasittuneina ensimmäiset 4 päivää, sitten niiden vahvistuttua, piti jänteiden totutella uusiin liikeratoihin... Ja se jos mikä tekee kipeää. Ahkera venyttely, hierominen, tukisiteiden ja Voltarenin käyttö on vihdoin tuottanut siis tulosta: kävelynopeus on hyvä, kävelytauot lyhentyneet ja matka-aika tippunut jopa yli tunnin. Nyt ei yli 30km päivämatkat tunnu lainkaan mahdottomilta :)

ETAPA 11, Nájera - Santo Domingo de la Calzada

distancia 21,5km (214,5km)
desnivel positivo 315m
tiempo 6:50-17:30

Kaunis paiva

Jokainen paiva on omanlaisensa. Usein joudumme pukemaan aamuisin kaikki vaatteet paalle, mita mukana sattuu olemaan. Paivan mittaan vaatekerrokset vahenee, kun paiva alkaa lampenemaan. Kello 13-15 on perinteisesti siesta ja silloin onkin kuuminta. Lampoa riittaa nukkumaanmenoon asti.

Tanaan on kaunis ilma. Suomalaiselle kavelijalle sopiva. Aamulla oli jo melko lammin, kun ei tuullut pitkasta aikaa. Saimme nauttia kauniista peltomaisemista ja mieli oli hyva. Samoin kavelyfiilis erinomainen. Tassa taman paivan tapahtumia ihan aikataulun kanssa.

6:00 heratys ja aamutoimet
6:50 kavely (n.5km)
7:45 esiaamiainen: appelsiinia ja kekseja
8:00 kavely (n.1km)
8:20 aamiainen: bocadillos ja café con leche @ Azofra
8:55 kavely (n.9km)
11:00 venyttely
11:10 kavely (n.0,5km)
11:20 lounas: pinchos, virvokkeita, café con leche, suklaata + netti (saimme sirrettya n.70 kuvaa nettiin 3 tunnissa :) @ Cirueña
14:30 kavely (n.2km)
15:00 paivaunet ja valipala: loput aamiaisen bocadilloksesta, pistaaseja, suklaata
16:30 kavely (n.4km)
17:30 saapuminen albergueen, odottelua
18:00 kirjautuminen albergueen, credentialin leimaaminen, asettautuminen
18:20 suihku, vaatteiden pesu, ensimmaisten rakkojen hoitoa
19:30 ruokakauppa, leipakauppa
20:00 ruoanlaittoa alberguen yhteiskeittion touhussa
20:45 illallinen: juustotortellini, tomaattisalsakastike, maitomakkara, pistaaseja, leipaa, punaviinia, suklaakekseja + oppaiden lukua huomiselle
21:45 tiskaus ja iltatoimet
22:15 nukkumaan

Paiva oli mahtava. Kauniit maisemat, lammin muttei kuuma ilma (ehka +25c), jalat erittain hyvassa kavelykunnossa, mieli korkealla ja kerrankin oppaan aika-arviot piti paikkansa.

Nettikahvilassa

Me paasemme aina silloin talloin, ehka joka toinen paiva, netin aareen. Ihan kiva, mutta aikaa se vie tosi paljon. Taalla on hitaat yhteydet, joten reilussa tunnissa ehdimme juuri lukemaan teidan kommenttinne, kiitos :) ja siirtamaan kuvia silloin talloin.

Tassa Mox jo ahertaa koneen kanssa, ja mina istun ruoan aaressa :)

ETAPA 10, Navarrette - Nájera

distancia 16km (193km)
desnivel positivo 330m
tiempo 7:15-13:00

Peregrino-perhe

Tänään kävellessä mut täytti valtava yhteisöllisyyden tunne. Olen osa isompaa: yksi viljatähkä ei ole vielä paljon mitään mutta yhdessä kaikki muodostavat viljapellon. Kivikokoelmat on siitä konkreettinen esimerkki: peregrino toisensa perään laittaa yhden kiven kekoon ja siitä syntyy jotain suurempaa - yhteisöllinen taideteos, ei heti mutta ajan kanssa. Joku oli runoillut seinään matkan varrella: ei ole olennaista mistä on kotoisin vaan halu kulkea eteenpäin luo peregrinot ja tien Santiagoon. Samoin eräs alberguen pitäjä sanoi, että tie on tärkeä koska se kokoaa ihmiset ympäri maailmaa yhteen. Tuntuu siltä kuin peregrinot olisi oma rotunsa, yksi suuri kollektiivi matkalla kautta aikojen. Tie muuttaa ihmisiä. Kokonaisimmiksi?

Jonossa

Jaettuamme 2x30km pitkät pätkät kolmelle päivälle (3x20km), jäi tälle viimeiselle osuudelle mahdollisuus olla ajoissa perillä. Saavuimme jo puolen päivän jälkeen Najeraan ja olemme nyt pitkähkön reppujonon 15. ja 16. alberguen edessä. Yöpymispaikkamme aukeaa klo 14 aikaan eli kohtapuolin. Tällaiset lyhyet päivät ovat todella tarpeen, sillä jalat eivät ole vieläkään oikein toipuneet alkupäivien reippaasta vaelluksesta vuoristossa. Nyt huomaa että on ihan eri juttu jaloille kävellä pitkääkin matkaa muutamia päiviä, kuin suhteellisen lyhyttä (20km) joka ikinen päivä lähemmäs 40 päivää putkeen.

ETAPA 9, Viana - Navarrette

distancia 22,5km (177km)
desnivel positivo 80m
tiempo 7:30-16:30

600kmjäljellä

Olemme nyt kävelleet "Helsingistä Tampereelle" eli 177km. Jäljellä on Santiago de Compostelaan vielä 604km ja Finisterreen 73km lisää (yht.677km). Nyt ehkä voi jo sanoa yleisfiiliksestä jotain: se vaihtelee koko ajan. Monesti on ihanan vapaa olo, kun saa elää yksinkertaisesti. Välillä kaikki on toisin. Toinen päivä oli fyysisesti kaikkein rankin, koko keho meinasi räjähtää viimeisten kilometrien aikana. Neljäs päivä taas oli henkisesti raskas, kun päässä kuhisi työasioihin liittyviä huolia. Tänään, kahdeksantena päivänä, sain karvaasti kohdata oman rajallisuuteni, kun jalat on kestorajoillaan (akillesjänteet turvonneet) ja sitä myöten pelot nousevat pintaan. Luulin etukäteen, että mulle olisi henkinen puoli rankempi ja fyysinen tulisi siinä sivussa. Joku viisas sanoi, että fyysinen ja henkinen on sama tällaisella taipaleella. Ja niin se on. Tuntuu, että ne pitäisi saada tasapainoon. Sitä voi sitten harjoitella loppumatkan.