Mustalappu-Coelho

Meidän perheessä Paulo Coelhon kirjat ovat saaneet arvoisensa aseman keskusteluissa, iltalukemisena ja näyttävänä pinona kirjahyllyssä. Todella suositeltavaa luettavaa kaikille jotka haluavat venytellä ajatuksiaan elämästä ja olemisesta.

Jos kuitenkin kirjan ostaminen arveluttaa, niin tutustupa niihin ensin digitaalisessa muodossa. Kokonaiset kirjat ovat ladattavissa netistä. Kirjailijan itsensä "Piraatti Coelhon" vinkkaamina!

Jalkapiano

Ronja on aikamoinen taitoilija. Rumpuilu on varmaankin monelle jo tuttua, mutta jalkapianon sulosävelet eivät ole vielä päässeet estraadille. Innokkaana tyyppinä Ronja varmaankin vielä tekee ihan biisin koko bändin soitinten kera, mutta tässä jo ensimakua tällaisesta work-in-progress biisistä. Aika moderni tyylimaku, täytyy sanoa, mutta tarkka korva löytää mielenkiintoisia yksityiskohtia...

RonjART - RonjaFeat (linkistä klikkaamalla aukeaa MP3 musiikkitiedosto)

Minä syön ite!

Ronja-neidille kelpasi äidin tarjoama lusikka puoleenväliin ruokailua. Sitten piti syödä itse. Ja toden totta, omin käsin kasviskanapastaa upposi neljäsosa-annos. Tyttö piti siinä ohessa huolen, että äiti pesee pöydän, syöttötuolin ja lattian.

TBC

Pistetään, pistetään TBCtä poskeen, kisauveera, kisauveera.
(Miten ihmeessä toi muuten kirjoitetaan?)

Ronja sai ekan kerran äidin ja isin WeneWiOL-kesäherkkua: tonnikala-banaani-currya. Miedompana ja porkkanalisäkkeellä. Hyvää oli! Melkein kaik män.

Pulkkamäessä

Historian siipien havinaa: Helsingissä on myös tänä talvena lunta ja Ronja pääsee ensimmäisen kerran elämässään pulkkamäkeen. Oppaina Jari-setä ja Merituuli.

Auringossa ulkoilemassa

Näin keväisen helmikuun aikaan tarttee jo plehatkin... Ronjalle kans, tietty!

Sent from my iPhone

Kahvilassa

Tyttöjen kesken kahvilassa odotellaan iskää kauppareissulle. Harmistus myöhästymisestä kääntyikin hauskanpidoksi. Maissinaksut maistuvat ja tyttö katselee ihmisvilinää aitiopaikalla kahvilan syöttötuolissa. Kaikkea sitä jo.

Mystisessä maisemassa

Tammikuinen aamupäivä.
Aurinko paistaa matalalta juuri jäätyneeseen joenpintaan.
Maiseman utu hehkuu kevyttä pakkasta.
Vaella varoen, vastaantulijat huomauttavat arvokkaasta lastistani.

Ronjan rumpukurssi

Vauvauinti

Ronja vauvauinnin mestari esittelee temppujansa.

Ronjan puheharjoitukset

Tällä viikolla Ronja aloitti tavujokeltelun. Hänen sanainen arkkunsa on raottamassa kanttaan.

Ronjan harjoittelu muistuttaa minua väkevästä kokemuksesta. Ollessani saattohoitamassa mummuani hän yritti viimeisinä tajunnanhetkinään kertoa minulle jotain. Viesti tuntui tärkeältä, erityiseltä, se oli juuri minulle osoitettu. Yritin kaikin keinoin saavuttaa saman kommunikaatiotason mummuni kanssa ja hän yritti kertoa asiansa moneen kertaan. En valitettavasti ymmärtänyt vaikka kuinka yritimme. Sananmuodostus oli aivan samankaltaista kuin nyt Ronjalla. Suun liikkeet samoin ylikorostuneita, mutta hidastettuna versiona.

Hämmentävintä tässä on, että videointipäivänä mummuni kuolemasta tuli tasan kaksi vuotta, joten ensimmäinen Ronjan jokeltelu tiistai-iltana saattoi olla täsmälleen samaan aikaan kun mummuni yritti viestiä minulle viimeisen kerran elämässään. Merkillistä. Tuntuu kuin tällä olisi joku tarkoitus, asioiden välinen yhteys. Ehkä minulle kerrotaan, että elämä jatkuu. Uudessa muodossa. En ole uskonnollinen, mutta uskon kyllä järjen ulottumattomissa oleviin tasoihin. Asioilla on merkitys ja yhteys. Mummuni on Ronjan isoisoäiti. Elinoita molemmat. Elämä tuntuu kaarelta tai kierteeltä, joka palaa samaan lopussa kuin alussa. Yhtyy reunoillaan, kuin langanpäät sidottaisiin yhteen. Elämä edessä, elämä takana, niitä sitoo elävä elämä.

Mummuni oli jo menettänyt kykynsä kommunikoida, hänestä huokui rauha. Ronja vasta on ottamassa taitoa haltuunsa, tytöstä hehkuu into.

Sama paremmalla kuvalla

...ja kurkun kera.

Aamiaisella Engelissä

Hajanaisen vakituisiin nautintoihimme kuuluu aamiainen Engelissä, niin nyt myös tyttömme kanssa.

Iloista vuotta 2008!

Kummi-Xmas 2007

Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista.
Kuiske kuuluu, miltä ruoka maistaa, ruoka maistaa.
Tip tap tip tap, tipetipe tip tap, tip, tip, tap.

Ensimmäinen kummi-Xmas oli herkullinen. Yhdessä kokkailua, hedelmäistä vuohenjuustosalaattia, kalaa ja uunipunajuuria, marenkihunnutettua sitruunatorttua. Glögiä, pipareita, viiniä ja Ronjalle maitoa. Nimittäin ihan pullostakin kokeiltuna, kun tissi ei kaikessa hötäkässä malttanut maistua. Ja Saija-kummi teki ennätyksen: 10ml upposi, aluksi jopa ilman tuttua katastrofaalista huutoa. Joululauluja Jouluradiosta (102,4MHz), myöhemmin lattarimusaa, iloista pulinaa, tiukkoja mielipiteitä, Ronjan onnellista naurua, väsynyttä itkua. Ronjalle uusi sänkyleikkikalu ihanaisten kummien kätösten kautta, Pilvin ensimmäinen Snellu-käsityö mukana, Henkan syliä neidille, juttua monenlaista. Yhdessäolon riemua.

Kuva: Saija

Ronskuli, 5kk, popsi porkkanaa

Koitti se päivä, kun Ronjan ravinto ei enää ollut pelkkää äidin maitoa. Tänään. Neiti täytti viisi kuukautta ja se tuntui sopivalta rajapyykiltä. Hyvää aikaa harjoitella kuukausi ennen kuin aloitetaan tosi toimet eli maidon jatkaessa pääruokana vuoden ikään asti myös muu ruoka tulee tärkeäksi osaksi päivittäistä ravintoa. Muutenkin tämä tuntuu hyvältä ajalta. Tyttö on alkanut liikkua yhä enemmän, yötkin menee sätkiessä ja pöngätessä, joten monipuolisempi eväs käy pian tarpeelliseksi. Eikä olisi kiva törmätä tilanteeseen, jossa nälkä kurnii maarussa ja huuto kaikuu korvissa.

Aloitimme porkkanalla. Tästähän on mielipiteitä – monta, harrasta, näkemystä ja kokemusta. Joidenkin mukaan porkkana on hyvä. Se on lempeä ja makea, ja siten muistuttaa äidinmaitoa. Toisten mielestä pitäisi aloittaa perunalla, koska jos syö makeaa aluksi ei se muu ruoka sitten maistu ollenkaan. Antroilijat kauhistelevat tätä, koska peruna on pimeän kasvi, juuripaise joka ei symboloi kasvua, eikä sitä tulisi lainkaan lapselle tarjota. Joidenkin mukaan taas voisi aloittaa täysjyväriisillä, koska se ei ainakaan allergisoi, on maukasta, helposti sulavaa ja harmonista ruokaa arvokkaine ravintoaineineen. Se voi taas aiheuttaa ilmavaivoja. Minusta itsestä porkkana tuntui parhaalta, luontevimmalta ja sitä vastaan oli minusta vähiten uskottavia perusteluja. Minusta on luontevaa antaa makeaa, koska Ronja on jo tottunut makeaan. Miksi tehdä asiasta turhan vaikeaa. Kyllä sitä ehtii kaikkea maistella.

H-hetki koitti kello 11. Soseet valmiina, ruokalappu kaulalla ja rutkasti positiivista mieltä.

Hyvin se meni. Yllättävän hyvin. Mielestäni jo puoli teelusikallista olisi ollut hyvä, mutta sitähän upposi monta! Video todistaa tätä ihmettä. Onneksi Ronjalla on niin fiksu isä, että hän antoi tytön osallistua. Nimittäin neiti piti isän kanssa lusikasta kiinni ja lappasi sosetta suuhun vain vähän epäuskoa katseessaan. Olemmehan jo kuukauden verran harjoitelleet lusikan käyttöä. Sillä neiti on leikkinyt aina osallistuessaan vanhempiensa ruokailuihin. Lusikka oli siis jo tuttu, uutta oli "vain" ruoan rakenne, maku ja uusi syömistekniikka. Viisi kuukautta suuhun on uponnut vain maitoa, nestettä. Syöminen on ollut juomista. Nyt sosetta, jotain erilaista. Eihän sitä voi vain juoda, ensin sose pitää saada suun takaosaan jollain konstilla, vaikka kieli on tottunut imemisestä eteenpäin työntävään liikkeeseen. Sitten vasta voi niellä, ja entistä tomerammin. Ja sinnehän se upposi, meni tuosta noin vaan. Olihan sosetta tietysti ympäri nassua ruokailun päätteeksi. Mutta mitä me pienistä!

Popsi, popsi porkkanaa
Ronskulia se vahvistaa!

Sininen hetki

Mietteliäs Ronja

Meidän pieni tyttömme esiintyy kuvissa usein vauhdikkaana tapauksena, ja hänen filosofinen puoli saattaa jäädä huomaamatta. Kukaan ei oikein kylläkään tiedä mitä hän pohtii... Voi vain kokea kuinka sormet ja varpaat alkavat kutoa ajatuksien verkostoja.

Kanadanhanhien kokoontumisajot

Syssy on tullut. Valtaisa joukko kanadanhanhia kokoontui Arabianrantaan ennen matkaa lämpimämmille maille.

Ruskaretkellä Seitsemisen kansallispuistossa

Perinteinen retkemme luonnon helmaan sukulaisporukalla, tällä kertaa Ronja tietysti mukana. Tyttö nukkui jo makoisat unet puun alla. Nyt grillataan kokonaisia kaloja nuotiolla. Ne nautitaan ruisleivän päällä. Jälkkäriksi muurinpohjalettuja. Ronja saa nauttia herkuista mamtsin maidon kautta. Nami nami.

Uusin leikkikalu

Saimme koko perhe ihka uuden leikkikalun. Omenaisen iMacin. Saattaa olla, että me vanhemmat iloitsemme siitä vielä jonkin aikaa enemmän kuin perheen pikkuinen. Se nimittäin toimii meillä niin musiikin kuuntelussa kuin leffojen katselussa. Meillähän ei ole telkkaria, eikä siis kohta cd-soitintakaan. Onhan Ronjastakin kiva katsella hullunkurisia omakuvia, joita otamme Photo Boothilla pitkin päivää. Tässä starakuva.

Ronja Elina

Ex-vauvamme (ex, koska tyttäremme on jo niin iso) nimeä kokoontui juhlimaan Lammassaaren Pohjolan pirttiin 65 aikuista ja 17 lasta. Suurkiitokset kaikille! Kuten kuvasta näkyy, tämä oli kaikkien yhteinen juhla tansseineen ja nyyttäri-ruokineen.

Ronjalla on nyt oma nimi ja kolme ihanaa ikiomaa kummia. Kuten täältä löytyvistä kuvista näkyy, Ronja on tästä hyvin onnessaan.

Toisen polven stadilainen

Kun stadin kundi ja citymimmi ylittää kadun, liikenne pysähtyy. Tai sit se oli toistepäin. Mut enivei, me tiedetään miten täällä dallataan. Eka sukupolvi näyttää mikä on homman nimi, toinen polvi hengaa messissä.

Oman elämän tutkijat

Me pikku väkertäjät olemme vähitellen puuhanneet uuden näkökulman blogimme kokemiseen. Nimittäin tägit eli merkinnät. Niin, juurikin se kasa sanoja siinä blogin oikean palstan yläosassa.

Enää meitä itseäkään ei kiinnosta, mitä tapahtui minkäkin jälkeen. Aika ei ole kiinnostavaa, paitsi tuodessaan esiin ajanottajan. Pikemminkin haluamme kysyä, mitä kaikkea liittyy akateemiseen elämään? Onko vedellä elämää suurempi merkitys?

Vastaus saattaa löytyä noista pienistä sanoista...

Juhlatunnelmaa hakemassa

Kävimme tutustumassa neidin nimiäisjuhlapaikkaan Lammassaaren Pohjolan pirttiin. Matka kulkee sinne pitkospuita pitkin - kuten vaeltajalla konsanaan. Pirtti on satavuotinen kuluneine lankkuineen - kuten perinteinen juhlapaikka ainakin. Jatkamme siis Rosalan häiden ja Espanjan vaelluksen tiimoilla. Ehkä juhla tulee muutenkin hakemaan henkeään muinaisesta. Siirtämään sitä nykyiseen.

Juhlapäivänä syyskuun 9.
aurinko nousee klo 05:33
aurinko laskee klo 19:02

Tyttömökkeilyä

Saavuimme eilen koko perhe Lipon mökille. Kun isi alkoi tänään kokkaamaan, me tytöt lähdimme harrastamaan tyttöjen kesähuveja. Eikun pimu kantoliinaan ja tienposkia katsastamaan. Ja sieltä niitä ihania kukkia sitten matkaan sattuikin.