Ronja kävi vauvakavereiden (jos heitä voi vauvoiksi enää sanoa) kanssa moikkaamassa kotieläimiä. Tässä Ronja ottaa lähikontaktia lampaisiin. Bää! Hii!
Fallkullan kotieläintilalle pitää tulla uudestaan. Jos Ronja edelleen vanhempana osoittaa suurta innostusta eläimiä kohtaan, hän voi tulla tänne vaikka kesäleirille. Kiva, että on tällaisia paikkoja meille helsinkiläisille tarjolla.
Kävimme Heidin ylioppilasjuhlissa ja nyt matkaamme Riihimäeltä junalla kotiin.
Ronja on kyllä ensiluokkaista matkaseuraa. Hän on iloinen ja innostunut näkemästään. Juna on yksi seikkailutanner. Kuuma ja hikipisarat nenällä eivät tyttöä hidasta. Ihanaa tiirata maisemia ikkunasta. Varsinkin kun matkaseurana on harvinaista herkkua eli nuorin setä Jukka. Jukka vielä luovutti suurimman aarteensa – ainakin Ronjan mielestä – eli puhelimensa neidin syyniin. Ja mikä onnen virne, kun hän tajusi toimintaperiaatteen: paina isoimmasta nappulasta ja valot syttyvät. Siinä vierähti tovi jos toinenkin.
Kunnes Ronja huomasi naapuripenkkiläisen nuoren naisen ranteessa kimaltelevat killuttimet. Niitä piti tutkia. Onneksi niiden omistaja ylpeästi esitteli blingblingejään, kehui niiden kiehtoneen useita lapsia. Sattui meille toinenkin kiva matkaseuralainen, nuori päiväkotitäti koiransa kanssa. Koiran kannalta ikävä, mutta kanssamatkustajien kannalta kiva että koira oli peloissaan emäntänsä kainalossa: nyt Ronjan riemun kiljahdukset olivat miltei hillittyjä. Kontakti olisi ehkä irrottanut muilta korvat.
Kotiin saakka tyttö jaksoi hyvillä mielin. Tässä helteessä – lämpöä on reippaasti yli kahdenkymmenen – se on pieneltä matkustavaiselta erityisen hieno saavutus.
Vappubileet täydessä vauhdissa. Naapurissa jytää tekno - liian kovaa tietysti. Meidän porukassa lauletaan karjalaislauluja suurella paatoksella. Ronja leikkii tädin sylissä ylioppilasta. Njamm-njamm-piknikherkut on masussa. Kivaa on, mutta kohta tämä saa riittää ja unta tarvitsee saada palloon. Isin reppuun siis.
Hulinaa ja vilinää Espan puistossa, me tietysti menossa mukana. Laulu kaikaa. ArsYO laskee jättimäisen ylioppilaslakin 100-vuotiaan Havis Amandan kutreille. Manta-neiti keikauttaa viehkosti lantiotaan, vilkaisee siveästi olkansa yli. Eikä se nyt niin haittaa jos ylioppilaslakki ja teekkarilakki unohtuivat meiltä kotiin. Vappu on nyt, kesäkausi alkanut, kaikilla iloinen mieli. Kippis!
Takanamme on historiallinen vuorokausi: Ronja oli ensimmäistä kertaa elämässään äidistään yön erossa – äiti oli ensimmäisen kerran yön erossa esikoisestaan. Äiti ja isä nauttivat toistensa seurasta aivan omassa rauhassa, pitkästä aikaa. Koko yön yli on eri juttu kuin puolen päivän tai leffan pituinen spurtti. Mukavan tuttua yhdessäoloa alun hämmennyksen jälkeen. Ihmeellisen ihanaa. Hurvittelimme tanssitapahtumassa, illallistimme, uppouduimme meille niin tärkeään jutusteluun. Nautimme Piperradaa aamiaiseksi latten kera ennen kuin riensimme katsomaan Porco Rosso -animen. Hyvää teki parisuhteelle ja lapsikin voi hyvin rakkaan mummun luona.
Sitten vielä herkkuohje. Suosittelen brunssille.
Piperrada
Tämä upean ja herkullisen ruokalajin muunnelmia valmistetaan joka puolella Espanjaa, Baskimaassa ja Etelä-Ranskassa. Valmistuspaikasta riippuen ainekset ja valmistustapa vaihtelevat, mutta paprikat, valkosipuli, tomaatit ja kinkku samoin kuin useimmiten kananmunat ovat tmän ruokalajin olennaisia aineksia, samoin hedelmäinen, täyteläinen oliiviöljy. Saint-Jean-de-Luzissa Pyreneillä tähän ruokalajiin kuuluvat pienet, melko tuliset punaiset paprikat ja paikallinen suolainen kinkku, ja joillakin paikkakunnilla Espanjassa olen syönyt Piperradaa, jossa on kuivatuista chilipaloista tehtyä mursketta. Tämän ruokaan sopii hyvin arkinen espanjalainen öljy.
6-8 annosta
4 rkl kylpuristettua neitsytoliiviöljyä 1 salaattisipuli renkaiksi viipaloituna 3 valkosipulinkynttä viipaloituna 2 halkaistua siemenetöntä punaista paprikaa 2 halkaistua siemenetöntä keltaista paprikaa 2 kypsää punaista kuorittua tomaattia viipaloituna 6 kanamunaa 4 viipaletta jamón serranoa tai parmankinkkua 1 kuivattu punainen chilipalko murennettuna (ei välttämätön) suolaa ja mustapippuria myllystä
Kummenna kolme ruokalusikallista öljyä paksupohjaisessa paistinpannussa. Lisää sipulirenkaat ja valkosipuli ja kuullota nopeasti. Lisää paprikat ja tomaatit. Pane kansi pannun päälle, vähennä lämpöä ja kypsennä aineksia 8-12 minuuttia, niin että niistä tulee pehmeää sakeaa sosetta. Tarkista maku.
Riko munat kulhoon, lisää suola ja pippuri ja sekoita haarukalla. Työnnä kasvisseos lastalla paistinpannun reunoille. Lisää jäljellä oleva öljy paistinpannun keskustaan ja kaada siihen munaseos. Kuumenna keskilämmöllä varovasti sekoittaen, kunnes munaseos on puolittain hyytynyt. Katkaise lämpö.
Kääri kinkkuviipaleet ruusukkeiksi tai laskosta ne ja lisää pannuun. Ripottele halutessasi päälle murennettua chiliä ja tarjoa suoraan pannusta.
Huom! Lisäkkeenä tarjotaan usein oliiviöljyssä paistettuja pyöreitä tai kolmionmuotoisia leipäpaloja.
Ohje kirjasta: Ferguson, Clare. 2000. Oliiviöljy extra virgin – Herkullisia ja terveellisiä ruokaohjeita, s. 44
Kun luonto kutsuu kaupunkilaisolentoja, huhuilee, kuiskailee viestejään korvanjuuressa, on aika laittautua matkaan. Pakata eväät reppuun, hakea Pilvi, Sami ja Nelli kaveriksi, suunnata mammamummun auto kohti Nuuksion kansallispuistoa.
Pakkaspäivä kului siinä rattoisasti. Kävelimme neljän kilometrin Haukankierroksen, joka on läpileikkaus Nuuksion maisemaan: taivalsimme alavat lehtimetsät ja korkeat kalliot alhaalla siintävine lampineen.
Jään alla solisevan puron viertä, luonnon hiljaisuus hengittäen korvissamme melut kaukana takanamme. Jäätynyt sammalmätäs reunusti kallioita, suuret metsät suojasivat kulkuamme. Kallionjyrkänteet kutsuivat kuikuiluille.
Meidän perheessä Paulo Coelhon kirjat ovat saaneet arvoisensa aseman keskusteluissa, iltalukemisena ja näyttävänä pinona kirjahyllyssä. Todella suositeltavaa luettavaa kaikille jotka haluavat venytellä ajatuksiaan elämästä ja olemisesta.
Jos kuitenkin kirjan ostaminen arveluttaa, niin tutustupa niihin ensin digitaalisessa muodossa. Kokonaiset kirjat ovat ladattavissa netistä. Kirjailijan itsensä "Piraatti Coelhon" vinkkaamina!
Ronja on aikamoinen taitoilija. Rumpuilu on varmaankin monelle jo tuttua, mutta jalkapianon sulosävelet eivät ole vielä päässeet estraadille. Innokkaana tyyppinä Ronja varmaankin vielä tekee ihan biisin koko bändin soitinten kera, mutta tässä jo ensimakua tällaisesta work-in-progress biisistä. Aika moderni tyylimaku, täytyy sanoa, mutta tarkka korva löytää mielenkiintoisia yksityiskohtia...
Ronja-neidille kelpasi äidin tarjoama lusikka puoleenväliin ruokailua. Sitten piti syödä itse. Ja toden totta, omin käsin kasviskanapastaa upposi neljäsosa-annos. Tyttö piti siinä ohessa huolen, että äiti pesee pöydän, syöttötuolin ja lattian.
Historian siipien havinaa: Helsingissä on myös tänä talvena lunta ja Ronja pääsee ensimmäisen kerran elämässään pulkkamäkeen. Oppaina Jari-setä ja Merituuli.
Tyttöjen kesken kahvilassa odotellaan iskää kauppareissulle. Harmistus myöhästymisestä kääntyikin hauskanpidoksi. Maissinaksut maistuvat ja tyttö katselee ihmisvilinää aitiopaikalla kahvilan syöttötuolissa. Kaikkea sitä jo.
Tällä viikolla Ronja aloitti tavujokeltelun. Hänen sanainen arkkunsa on raottamassa kanttaan.
Ronjan harjoittelu muistuttaa minua väkevästä kokemuksesta. Ollessani saattohoitamassa mummuani hän yritti viimeisinä tajunnanhetkinään kertoa minulle jotain. Viesti tuntui tärkeältä, erityiseltä, se oli juuri minulle osoitettu. Yritin kaikin keinoin saavuttaa saman kommunikaatiotason mummuni kanssa ja hän yritti kertoa asiansa moneen kertaan. En valitettavasti ymmärtänyt vaikka kuinka yritimme. Sananmuodostus oli aivan samankaltaista kuin nyt Ronjalla. Suun liikkeet samoin ylikorostuneita, mutta hidastettuna versiona.
Hämmentävintä tässä on, että videointipäivänä mummuni kuolemasta tuli tasan kaksi vuotta, joten ensimmäinen Ronjan jokeltelu tiistai-iltana saattoi olla täsmälleen samaan aikaan kun mummuni yritti viestiä minulle viimeisen kerran elämässään. Merkillistä. Tuntuu kuin tällä olisi joku tarkoitus, asioiden välinen yhteys. Ehkä minulle kerrotaan, että elämä jatkuu. Uudessa muodossa. En ole uskonnollinen, mutta uskon kyllä järjen ulottumattomissa oleviin tasoihin. Asioilla on merkitys ja yhteys. Mummuni on Ronjan isoisoäiti. Elinoita molemmat. Elämä tuntuu kaarelta tai kierteeltä, joka palaa samaan lopussa kuin alussa. Yhtyy reunoillaan, kuin langanpäät sidottaisiin yhteen. Elämä edessä, elämä takana, niitä sitoo elävä elämä.
Mummuni oli jo menettänyt kykynsä kommunikoida, hänestä huokui rauha. Ronja vasta on ottamassa taitoa haltuunsa, tytöstä hehkuu into.
Herkkua on siinä monenlaista, monenlaista. Kuiske kuuluu, miltä ruoka maistaa, ruoka maistaa. Tip tap tip tap, tipetipe tip tap, tip, tip, tap.
Ensimmäinen kummi-Xmas oli herkullinen. Yhdessä kokkailua, hedelmäistä vuohenjuustosalaattia, kalaa ja uunipunajuuria, marenkihunnutettua sitruunatorttua. Glögiä, pipareita, viiniä ja Ronjalle maitoa. Nimittäin ihan pullostakin kokeiltuna, kun tissi ei kaikessa hötäkässä malttanut maistua. Ja Saija-kummi teki ennätyksen: 10ml upposi, aluksi jopa ilman tuttua katastrofaalista huutoa. Joululauluja Jouluradiosta (102,4MHz), myöhemmin lattarimusaa, iloista pulinaa, tiukkoja mielipiteitä, Ronjan onnellista naurua, väsynyttä itkua. Ronjalle uusi sänkyleikkikalu ihanaisten kummien kätösten kautta, Pilvin ensimmäinen Snellu-käsityö mukana, Henkan syliä neidille, juttua monenlaista. Yhdessäolon riemua.
Koitti se päivä, kun Ronjan ravinto ei enää ollut pelkkää äidin maitoa. Tänään. Neiti täytti viisi kuukautta ja se tuntui sopivalta rajapyykiltä. Hyvää aikaa harjoitella kuukausi ennen kuin aloitetaan tosi toimet eli maidon jatkaessa pääruokana vuoden ikään asti myös muu ruoka tulee tärkeäksi osaksi päivittäistä ravintoa. Muutenkin tämä tuntuu hyvältä ajalta. Tyttö on alkanut liikkua yhä enemmän, yötkin menee sätkiessä ja pöngätessä, joten monipuolisempi eväs käy pian tarpeelliseksi. Eikä olisi kiva törmätä tilanteeseen, jossa nälkä kurnii maarussa ja huuto kaikuu korvissa.
Aloitimme porkkanalla. Tästähän on mielipiteitä – monta, harrasta, näkemystä ja kokemusta. Joidenkin mukaan porkkana on hyvä. Se on lempeä ja makea, ja siten muistuttaa äidinmaitoa. Toisten mielestä pitäisi aloittaa perunalla, koska jos syö makeaa aluksi ei se muu ruoka sitten maistu ollenkaan. Antroilijat kauhistelevat tätä, koska peruna on pimeän kasvi, juuripaise joka ei symboloi kasvua, eikä sitä tulisi lainkaan lapselle tarjota. Joidenkin mukaan taas voisi aloittaa täysjyväriisillä, koska se ei ainakaan allergisoi, on maukasta, helposti sulavaa ja harmonista ruokaa arvokkaine ravintoaineineen. Se voi taas aiheuttaa ilmavaivoja. Minusta itsestä porkkana tuntui parhaalta, luontevimmalta ja sitä vastaan oli minusta vähiten uskottavia perusteluja. Minusta on luontevaa antaa makeaa, koska Ronja on jo tottunut makeaan. Miksi tehdä asiasta turhan vaikeaa. Kyllä sitä ehtii kaikkea maistella.
H-hetki koitti kello 11. Soseet valmiina, ruokalappu kaulalla ja rutkasti positiivista mieltä.
Hyvin se meni. Yllättävän hyvin. Mielestäni jo puoli teelusikallista olisi ollut hyvä, mutta sitähän upposi monta! Video todistaa tätä ihmettä. Onneksi Ronjalla on niin fiksu isä, että hän antoi tytön osallistua. Nimittäin neiti piti isän kanssa lusikasta kiinni ja lappasi sosetta suuhun vain vähän epäuskoa katseessaan. Olemmehan jo kuukauden verran harjoitelleet lusikan käyttöä. Sillä neiti on leikkinyt aina osallistuessaan vanhempiensa ruokailuihin. Lusikka oli siis jo tuttu, uutta oli "vain" ruoan rakenne, maku ja uusi syömistekniikka. Viisi kuukautta suuhun on uponnut vain maitoa, nestettä. Syöminen on ollut juomista. Nyt sosetta, jotain erilaista. Eihän sitä voi vain juoda, ensin sose pitää saada suun takaosaan jollain konstilla, vaikka kieli on tottunut imemisestä eteenpäin työntävään liikkeeseen. Sitten vasta voi niellä, ja entistä tomerammin. Ja sinnehän se upposi, meni tuosta noin vaan. Olihan sosetta tietysti ympäri nassua ruokailun päätteeksi. Mutta mitä me pienistä!
Meidän pieni tyttömme esiintyy kuvissa usein vauhdikkaana tapauksena, ja hänen filosofinen puoli saattaa jäädä huomaamatta. Kukaan ei oikein kylläkään tiedä mitä hän pohtii... Voi vain kokea kuinka sormet ja varpaat alkavat kutoa ajatuksien verkostoja.
RonjART - RonjaFeat
